Vesilahti - Laukon kartanon historiaa

Vesilahden Laukon kartano ei kuulu ainoastaan Suomen merkitt�vimpiin kartanoihin, vaan  se on ollut omistajineen vuosisatojen kuluessa t�rke� tekij� my�s Ruotsin historiassa - ja jonkun verran my�s Ven�j�n historiassa. Kartanolla on ollut voimakas vaikutus my�s paikkakunnalla. Aika ajoin Laukko on kuitenkin j��nyt Etel�- ja Lounais-Suomen m��r�llisesti runsaiden kartanoiden katveeseen.

Laukko sijaitsee lounaisella Pirkanmaalla eli entisen Yl�-Satakunnan Pyh�j�rven etel�osassa. Kartanon suojaisa alue oli aikoinaan suuren saaren l�nsip��ss�. Saaren toisessa p��ss� on edelleen ikivanha Hinsalan kyl�. Maayhteys saaren ja mantereen v�lille kuroutui joitakin satoja vuosia sitten. Saaren etel�rinteill� kasvaa yh� runsaasti p�hkin�puita, todenn�k�isesti muistoina kivikaudelta, koska p�hkin�metsikk�j� on l�hist�ll� muitakin. Monimuotoinen Laukonselk� valittiin 1990-luvun lopulla Pirkanmaan kauneimmaksi maisemaksi. J�rvensel�n kauneuden havaitsi jo 1840-luvulla Sakari Topeliuksen piirt�j� J.Knutson.

Miksi Laukon kartano on kuuluisa?

Ehk� sen vuoksi, ett� Laukko on ollut ainakin 1000 vuotta hyvin t�rkeiden suomalaissukujen koti ja mielt� kuohuttavien - niin hyv�ss� kuin pahassakin - asioiden tapahtumapaikka. Kartanon merkitt�vyytt� lis�� sekin, ett� sen historia ei ole viel� kirjoitettu loppuun, kuten niin monen muun suomalaisen kartanon. Vaikka Lagerstamien omistamassa Laukon kartanossa on paljon vanhaa ja arvokasta n�ht�v��, se on ollut my�s kansainv�lisesti kuuluisien ravihevosten syntym�- ja valmennuspaikka. Kartanon omistajaperhe on my�s osallistunut voimallisesti ikivanhan tilansa historian tieteelliseen tutkimukseen.

Lappalaisten heimolinnoitus

Laukko on ollut asuttavissa kivikaudelta asti eli n. 8000 vuotta, mutta varhaisin vaihe j�� persoonattomaksi; mets�st�j�t eiv�t asettuneet viel� aloilleen vaan vaeltelivat riistan per�ss�. Ehk� joku satunnainen joukko j�i lep��m��n hetkeksi saaren rannoille. Pronssikaudella eli v�h�n yli 3000 vuotta sitten alkoi Yl�-Satakunnan alueella alkeellinen maanviljelys. Kartanon pihasta on l�ydetty pronssinen onsikirves, samoin Laukon rudanottopaikasta Tottij�rven Joenpohjasta. N�m� Maaningantyypin kirveet ovat Suomessa harvinaisuuksia. Ehk� mets�stysv�lineit� tai arvon merkkej�.

Vanhoihin paikkoihin liittyy yleens� perim�tietoja; Laukkoon erityisen runsaasti. Perim�tietojen todenper�isyys muodostaa mielenkiintoisen haasteen vertailtaessa niiden sanomaa arkeologisiin l�yt�ihin. Kerrotaan, ett� Laukko oli muinoin lappalaisten heimolinnoitus (SKS/FransK�rki, 13953). 'Laug' tarkoittaa muinaisten pohjoisten kielten kahlaamoa, ja t�llainen lienee ollutkin Laukkoon tultaessa lounaasta. My�s muita selityksi� on annettu. Balttilainen sana 'laukki' tarkoittaa hevosen otsassa olevaa l�ikk��. Kansanrunoissa puhutaan liukoista ja laukoista, ja tarkoitetaan tietynlaisia hevosia tai koiria. Laukon ymp�rist�ss� on runsaasti lappalaisper�isi� paikannimi�. Niiden taustaa ovat arvioineet Unto Salo ja Aulis J. Alanen tutkimuksissaan. Ilmari Kosonen on arvellut, ett� sana laukko tulisi liettuan sanasta klaugas, joka tarkoittaa kuikkaa. Selityst� voi etsi� my�s kartanon todellisesta el�m�st�.

Laukon riihim�elt� kaivettiin jo 1800-luvun puoliv�liss� Adolf T�rngrenin toimesta rikas viikinkiaikainen hauta-alue, jonka esineist��n kuului mm. hopeoituja keih��nk�rki�. Viime vuosina alueelta on l�ydetty merkkej� my�s rautakauden aikaisempien jaksojen asutuksesta. Kuuluivatko hautal�yd�t lappalaisten heimolinnoituksen v�elle? Esineist�st� p��tellen Laukossa asustaneen v�en on t�ytynyt rikastua keskeisen ja my�hemm�n rautakauden t�rkeimm�ll� elinkeinolla eli turkismets�styksell� ja turkiskaupalla. My�h�isemm�n rautakauden eurooppalaiset kauppakeskukset sijaitsivat Frankkien alueella ja etenkin Bysantissa, joka 300-400-luvuilta l�htien toimi kristikunnan keskuksena 1400-luvulle asti. 700-luvun lopulta alkaen my�s islamilaisen Abbasidivaltion merkitys nousi etenkin valtavan hopearaham��r�n ansiosta. Suomalaiset arvoturkikset vaihtuivat loistomiekkoihin, koruihin ja hopearahoihin juuri n�iss� keskuksissa. Osa n�ist� esineist� on l�ytynyt Laukosta.(Heikel 1881, 31-36; Maajoki 1939, 10-13; Honka-Hallila 1985, 60-63)

Laukko vaikuttaisi todella olleen lappalaisten heimolinnoitus, kuten Hinsalasta ker�tty perim�tieto kertoo. Lappalainen ei tarkoita nykyk�sitysten mukaan saamelaista, vaikka lappalaisissa oli my�s runsaasti saamelaisia. Lappalainen tarkoittaa vanhojen balttilaisten sanakirjojen mukaan luonnontuotteiden hankkijaa ja kauppiasta tai vain varallisuutta (labbis). Liettuan kielest� l�ytyy edelleen sanat lapenos ja lapinis, jotka tarkoittavat ketun nahkaa tai turkkia. Johannes Schefferuksen mukaan lappalaiset saattoivat hankkia elinkeinollaan varsin suuria varallisuusm��ri� aiheuttaen luonnollisesti kateutta mm. pirkkalaisp��llik�iden keskuudessa. T�llaiseksi p��llik�ksi on mainittu Laukon my�hemp�� omistajaa Matti Kurkea, joka oli h�vitt�m�ss� Pohjanmaalla rikastunutta ja H�meest� l�htenytt� lappalaisryhm��. Kun viel� sana laukko tarkoittaa joissakin karjalaisissa kieliss� kauppiasta (vrt. laukkuryss� = ven�l�inen kauppias), niin perim�tieto voi hyvinkin kertoa samasta asiasta, mist� arkeologia on tuonut ja tuo yh� esiin runsaita esinetodisteita. (Schefferus 1963 (1674),  85-105)

Sakoisten Kurjet

Pirkanmaan alueella sitke�sti s�ilyneet perim�tiedot ovat puhuneet hyvin paljon Matti Kurjesta. Kurkien suvun sanotaan olleen kotoisin Vesilahden Sakoisten kyl�st�, jossa on edelleen Kurjen talo. Sakoinen on Laukonsel�n toisella puolella. Matti oli Kurkien veljeksist� urhoollisin. H�nest� tuli my�s pirkkalaisp��llikk�. Tietoja Matista on my�s kirjoitettu muistiin pohjoisessa jo 1600-luvun alussa, jolloin Olaus Petri Niurenius oli Uumajan kirkkoherrana (1619-45). H�nen vaimonsa oli pirkkalaisia.

Niurenius kertoo pirkkalaisten h�vitysretkist� Matti Kurjen johdolla Lappiin seuraavasti: "Siell� lappalaiset, ilman murhetta veroista, joilla suomalaisia kotiseudullaan rasitettiin, eleliv�t kaikessa rauhassa ja hankkivat paljon kauppatavaroita, joita he joka vuosi toivat kotiseudulleen myyt�v�ksi. Sen vuoksi he alkoivat ihmetelt�v�ll� tavalla her�tt�� huomiota loistavalla vaatetuksellaan, maukkailla ruoillaan, varallisuudellaan ja koristeillaan, niin ett� todella voitiin p��tell� heid�n menestyneen eritt�in hyvin. H�m�l�iset, joiden alueelta he olivat l�ht�isin, katsoivat tuota harmissaan ja kateellisina. He valitsivat p��llik�kseen ja johtajakseen er��n Matin, joka oli maineikasta sukua. Mukanaan suuri joukko h�m�l�isi� h�n tunkeutui lappalaisten asuinsijoille, ry�sti kaiken eik� tauonnut ennen kuin oli karkottanut heid�t asuinpaikoiltaan Kemi- ja Torniojoelle asti. Mutta jonkin aikaa my�hemmin, kun muutaman vuoden kuluttua oli saatu tiet�� karkotettujen ja hajalle ly�tyjen elelev�n mukavasti mainittujen virtojen varsilla, h�m�l�iset k�viv�t uudelleen heit� ankarasti ahdistamaan ja kohtelivat heit� t�ll�in niin ep�inhimillisesti, ett� heid�n oli pakko vet�yty� ilman juhtia ja karjaa, pelk�t verkot muassaan, niihin er�maihin, joissa he yh� el�v�t." (Porthan 1982, 250) Samanlaisia kertomuksia on muutamia muitakin.

Vesilahtelaisen ja jo 1700-luvulla muistiin merkityn ja moneen kertaan julkaistun tarinan mukaan pirkkalaisp��llikk� Matti Kurki joutui kerran Ven�j�lt� tai Novgorodista l�hetetyn Potkon (tai Pohdon) sotajoukon hy�kk�yksen kohteeksi. Potko, joka oli v�kev� ja suuri j�ttil�inen, oli kuullut Matti Kurjesta ja p��tti haastaa h�net kaksintaisteluun. Potko tuli Sakoisten kyl��n, jossa  kaksintaistelun paikaksi sovittiin Laukon kartanon edustalla oleva pieni py�re� saari nimelt��n Lapinsarvu (kuva vasemmalla).

Miehet soutivat saarelle. Kurki potkaisi toisen veneen j�rvelle ja totesi, ett� "se, joka t�lle saarelle leposijansa saa, ei tarvitse venett�". Samassa Potko sivalsi Kurjen oikeasta k�dest� muutamia sormia poikki. Kurki hyppeli tuskissaan. Potko ilkkui, ett� "sin�h�n hypit kuin kurki!". Kurki, joka oli harjaantunut k�ytt�m��n miekkaa molemmilla k�sill��n, ottikin miekan vasempaan k�teens� ja teki Potkosta p��tt�m�n. Potko haudattiin saareen.

Kaksintaistelun j�lkeen Lapinsarvua on nimitetty vuosisatojen ajan Pohdonsaareksi. Sen j�lkeen Matti Kurki astui lappalaisten eteen, antoi Pohdon rahalaukun heille ja sanoi: "Tuohon min� laukkuni lasken, ja t�st� alkaen t�m� Laukko olkoon Kurki-suvun talo." T�ss� olisi muuan selitys 'Laukko' -nimelle. Matti Kurjen Totki-nimisest� koirasta kerrotaan taas Tottij�rven (nyky��n Nokian etel�isin kyl�) saaneen nimens�. Muuan tarina Hinsalasta kertoo my�s Matti Kurjen joukkoineen taistelleen tanskalaisia vastaan Turun satamassa. 

Birger Jaarli ja Folkunga-suku

Ensimm�iset kristilliset vaikutteet tulivat Vesilahteen viimeist��n viikinkiajalla id�n suunnasta (800-1050). Mik�li monien tarinoiden Matti Kurki on todella ollut olemassa, h�n on ollut kristitty ainakin nimens� perusteella. Koska Kurki-tarinoissa puhutaan my�s taisteluista tanskalaisia vastaan, Matti lienee el�nyt 1200-luvun lopulla. N�ihin aikoihin Suomeen ja Vesilahteen asti alkoi vaikuttaa my�s ruotsalainen hallinto. Ruotsihan syntyi, kun pohjoinen Svea ja etel�inen G��tanmaa yhdistyiv�t 1200-luvun alkupuolella. Uuden valtion yll�pit�miseksi tarvittiin ty�voimaa ja verotuloja. N�m� edellyttiv�t ainakin alkeellisen oikeusj�rjestyksen syntymist�; sen malli saatiin Etel�-Euroopasta. Alkuun vain laamannit tekiv�t lakia, mutta 1200-luvun lopulla yhteisesti sovitut s��d�kset opittiin kirjaamaan my�s yl�s. N�in syntyi It�-G��tanmaan laki, Uplannin laki ja V�stmanlandin laki (1200-1300). Vanhat maakuntalait sis�lsiv�t kirkkokaaren, kuninkaankaaren, naimis- ja perint�kaaren, maakaaren, rakennuskaaren, kauppakaaren ja k�r�j�kaaren.

Ruotsalainen laki ja valta ja ennen kaikkea verotus haluttiin levitt�� Suomeen asti - kansalaisten n�k�kulmasta katsottuna roomalaiskatolisen kristinuskon sanomaan verhottuna. Pelkona oli my�s se, ett� 1100-luvulla voimistunut Novgorod tunkeutuisi Suomen alueelle. Ruotsalaista valloitusty�t� varten tarvittiin uudelle kuninkaalle uskollisia suomalaismiehi� - ja niit�kin l�ytyi. Kun Ruotsi viimeisteli Suomen valloituksensa 1240-luvun lopulla, Birger Jaarli (k. 1266) k�vi sotajoukkoineen my�s mit� ilmeisimmin Vesilahden-Pirkkalan alueella. N�ilt� matkoilta paikkakunnalle j�i valtauksen onnistumista varmistamaan Jaarlin sukulaisia.

Mit� ilmeisimmin muuan n�ist� kuninkaalle mieluisista ja uskollisista suvuista on ollut Kurkien suku. Ja varsinkin siit� syyst�, ett� suku oli ker�nnyt maineensa verotusinstituution luoneessa Pirkkalaisliikkeess� ja Potkokahinan kaltaisissa taisteluissa ruotsalaisten verivihollisia novgorodilaisia ja tanskalaisia vastaan. Uskollisuus kuninkaalle sinet�itiin vahvimmin avioliitoilla.  Vaikka 1200-luvun ruotsalaisvalloituksesta kertoo vain kourallinen vaikeasti tulkittavia asiakirjoja, niiden perusteella voinee p��tell�, ett� moni suomalaisjohtaja tai jopa suomalaiskuningas menetti n�in� aikoina p��ns�. My�hemmin kehiteltiin niin kuningashuoneen kuin kirkonkin piiriss� satuja ja legendoja, joilla valloitushistorian alun v�itettiin tapahtuneen jo 1100-luvulla.

Joitakin Kurkien yhteyksi� kuningashuoneeseen on asiakirjoinkin todistettavissa. 1300-luvun lopulla ja 1400-luvun alussa el�nyt Louhisaaren herra, ritari Niilo Kurki, jonka sukulaisuus Matti Kurkeen tosin on ep�selv�, avioitui tunnetun Filpus Kaarlenpojan tytt�ren, Cecilian kanssa. Filpus oli ruotsalaista Odygd-sukua, jonka vanhimmat j�senet olivat tulleet Suomeen ja Pirkkalaisalueelle Birger Jaarlin k�skyst�. Odygdit ovat Birger Jaarlin aviottoman pojan j�lkel�isi�. T�t� Ruotsin vanhaa kuninkaallista sukua ryhdyttiin 1500-luvulla nimitt�m��n Folkunga-suvuksi, mutta hieman ep�johdonmukaisesti. Aito Folkunga-ryhmittym�, joka ehk� oli osittain samaa sukuakin kuin Birger, toimi suurmiesryhmittym�n� 1200-luvulla ja taisteli aluksi Sverker Karlssonia ja Erik Erikssonia vastaan ja lopulta nimenomaan Birger Jaarlia ja t�m�n l�hisukulaisia vastaan. Birgerin poika Maunu Ladonlukko kukisti alkuper�isten Folkungien ryhmittym�n 1200-luvun lopulla. Kurjet ja heid�n l�hisukulaisensa Sv�rdit voivat olla kietoutuneita t�h�n sukuun muillakin tavoilla ja jo aiemmin. (Bolin 1963, 119-142)

Joka tapauksessa Kurjet olivat tavalla tai toisella l�hell� kuuluisimpia ruotsalaisia kuningassukuja. Siniverisen avioliittonsa my�t� mm. Niilo Kurki sai maatiloja Upplandista sek� kihlakunnantuomarin viran Fr�s�kerista. T�st� alkavat my�s my�hempien Kurkien tuomarinvirat ja yleens� suvun nousu kohti koko valtakunnan huippupaikkoja.

Maunu Ladonlukko

antoi eurooppalaisen esimerkin pohjalla 1279-1281 Alsn�n s��nn�n, jonka mukaan ne kuninkaan ja h�nen veljens� Pentin miehet sek� arkkipiispan ja piispojen asemiehet, jotka sitoutuivat ratsain heit� palvelemaan, saivat vapautuksen kuninkaalle tulevista veroista. T�st� seurasi r�lssioikeus ja v�hitellen aatelisoikeudet. T�h�n kastiin p��siv�t harvoina suomalaisina Laukon Kurjet. Ja niin Kurkien suku olikin sitten 500 vuotta Ruotsin kuningashuoneen erityisess� suojeluksessa.

Ensimm�isen kerran Laukko esiintyy historiallisissa asiakirjoissa kuitenkin vasta 1416, jolloin Laukko mainitaan Tottij�rven (aik. Totkij�rvi) kanssa Turun tuomiokirkon Pyh�n Johanneksen alttarin yll�pit�j�n�. Lahjoittajana oli arkkidiagoni Juho Anundinpoika, jonka on arveltu olleen vanhimman Kurki-suvun viimeinen miespuolinen edustaja. Lahjoituksesta p��tellen Laukon on t�ytynyt olla jo merkitt�v�.

Kurkien ikivanha suku on l�hes ainoa Vesilahteen mahtunut suuri aatelissuku. Kurki-lis�nimen periytyminen usein vaimon puolelta viittaa vanhempaan matriarkaaliseen yhteiskuntaan ja el�innimen osalta Seppo Suvannon mielest� my�s perheen totemismiin (Suvanto 1987, 117). Yll�tt�v�� lienee sekin, ett� Kurkien sukua l�ytyy melkoisesti edelleen Vesilahden seudulta. Aikanaan Kurkien reviiri ulottui kauas Vesilahden naapuripit�jiin. Laukon kartanon lis�ksi Vesilahdessa oli ainoastaan muutama pienempi ja lyhytaikaisempi kartano; Tottij�rvi, Suomela, Palho ja Hakkila. 

Elinan surma

Useimmat suomalaiset tuntevat Elinan surma -kansanrunon, jonka Elias L�nnrot Laukossa oleskellessaan kirjoitti muistiin Hinsalasta. Vesilahdessa on aina uskottu runon kertovan tositapahtuman. Paikkakunnalla on ollut runsaasti muistitietoja my�s runon ulkopuolelta. Runon todenper�isyytt� ei kuitenkaan ole voitu sitovasti todistaa.

Klaus Jaakonpoika Kurki

oli todellinen historiallinen henkil�, mahtimies, joka oli Eerikki Akselinpojan aikana 1400-luvun puoliv�lin j�lkeen voutina Turun linnassa. Ylisen Satakunnan tuomarina h�net mainitaan useasti. Runon kertoo miehen tarinasta tarkemmin. Naituaan Suomelan Elinan, Klaus Kurjen jalkavaimo Kirsti alkoi juonitella parin p��lle, mink� seurauksena Klaus Kurki poltti Elina-vaimonsa ja pienen poikansa.

Runossa mainitut paikannimet l�ytyv�t kaikki Laukon l�hiymp�rist�st�, mm. P�iretniemi, Puurosuo, Aumasten lato, Pikkuniittysten suo ja Teinisalo. Hinsalan jyrkk�� Tuhnunvuorta runo ei mainitse, mutta juuri sielt� kansa sanoo Kurjen ja Kirstin hukuttautuneen. Viel� 1900-luvun alussa Vesilahden seudulla el�v�n� muistetun runon todenper�isyytt� on usein my�s ep�ilty. Ep�ilykset perustuvat siihen, ett� V�in� Voionmaa erehtyi 1900-luvun alussa uskomaan kuninkaank�tyri Jaakko Teitin virheellist� tiedonantoa Klaus Dj�knist�. Mitk��n asiakirjoissa mainitut seikat eiv�t kuitenkaan ole ristiriidassa kansanrunon kanssa. Klaus Kurjen historiallisesti tiedetty elinkaari sopii runoon. Vesilahdessa on lis�ksi kerrottu vuosisatojen ajan monia tapahtumia runon ulkopuolelta.

Vuosisatojen varrella el�m� Laukossa ei ole ollut pelkk�� nousua; kartanon historiaan mahtuu monta onnetonta v�livaihetta. Ainakin omistajien mielest� sellaisia ovat olleet reduktiot, valtataistelut, Ven�j�n vallan alle joutuminen, konkurssit, lakot ja kansalaissodan tuhot. Paikkakuntalaiset ovat n�iss� yhteyksiss� usein muistaneet Elinan surmarunon s�keit�: "Itku ei Laukosta laka'a, Valitus Vesilahesta!"

Runossa mainitun pikkupojan lis�ksi Klaus Kurjella oli kaksi tai kolme muuta lasta: Suomen viimeinen katolinen piispa Arvid Kurki (k. 1522), my�hemm�n Kurki-suvun kanta�iti Elina Kurki ja mahdollisesti Tammelan kirkkoherra Pietari. Arvid Kurki, joka jostakin syyst� ei suostunut k�ytt�m��n nime� Arvid Klaunpoika Kurki, rakennutti Laukkoon kivilinnan, jota Lagerstamit ovat nyt yhteisty�ss� Museoviraston ja Yliopistojen kanssa tutkineet hyv�ll� menestyksell�. Tutkimuksista on useita julkaisujakin. Rikas my�h�israutakautinen ja keskiaikainen esineist� on Laukon yksityismuseossa.

Laukon kivilinnasta on j�ljell� en�� suuri kivikellari eli Pirunkellari (kuva oikealla). Kellari on kuuluisa paikka my�s kansankertomuksissa. Yrj� Koskinen kirjoitti viime vuosisadalla kirjan Pohjanpiltti, johon h�n oli ker�nnyt yl�satakuntalaisia kansantarinoita Laukon vanhimmista ajoista. N�iden tarinoiden mukaan kellarista johtaa k�yt�v� Tuhnunvuorelle tai Karkun Pirunvuorelle. Vaikka varmaankin suurin osa n�ist� tarinoista on syntynyt kansan huvitukseksi, ei ole mahdotonta, ett� keskiajalla kellarista olisi ollut jokin sotilaalliseen tai puolustukselliseen k�ytt��n tarkoitettu tunneli - sellaisen j��nteit� ei vain ole viel� l�ytynyt! Kellari on ollut vuosisatojen ajan hyvin monenlaisessa k�yt�ss�; viinikellarina, perunakellarina, varastona jne. Nykyisin kellarin p��ll� on vaatimaton puinen kattorakennelma.

Nuoremmat Kurki-suvut

Nuorimman Kurki-suvun l�ht�kohtana ovat Klaus Kurjen tyt�r Elina ja h�nen miehens� Knut Eerikinpoika. Knut lukeutui kirjoitustaidottomanakin valtakunnan mahtimiehiin. H�nt� pidettiin Suomen herroista arvokkaimpana ja kuului Kustaa Vaasan hyviin tuttaviin ja luottomiehiin. Muuan todenn�k�inen selitys miehen maineelle on, ett� h�nen is�ns� oli Sten Sturen l�hipiiriin kuulunut ja Viikiss� asustanut Eerik Ragvaldinpoika, joka tuli Yl�-Satakunnan tuomariksi heti Klaus Kurjen j�lkeen. Knut Eerikinpojan nimen yhteydess� ei k�ytetty nime� Kurki eik� muutakaan lis�nime�. Vasta h�nen lapsensa Axel otti k�ytt��n nimen Kurck.

Knut Eerikinpojasta ja Elinasta jatkuu Laukon Kurkien suku. N�iden tytt�rist� tunnetuin lienee Birgitta, joka eli katolilaisuuden viimeiset vaiheet abbedissana Naantalin luostarissa 1500-luvun loppupuolella. Kurkien l�hisukulaisia oli my�s jo hieman luterilaisuuteen kallellaan oleva piispa Martti Skytte.

Seuraavista Kurjista kuuluisimpia ovat Akseli Kurki ja h�nen veljenpoikansa Juho Knuutinpoika Kurck. Akseli Kurki, joka haudattiin 1630 Ulvilan kirkkoon komean hautapaasin alle, kuului Klaus Flemingin ohella pohjalaisten nuijamiesten kukistajiin. Akseli oli my�s ensimm�isi� suomalaisia sukuhistorian harrastajia ja asusti sek� Anolassa ett� Tottij�rven kartanossaan.

My�s Akselin veli Knut Juhonpoika Kurck vanhempi oli nuijasodan p��llikk�j� Flemingin joukoissa, joskaan ei niin tunnettu. Knutin yll�tt�v� kuolema johtui huhujen mukaan siit�, ett� Olavi Laurinpoika Kierikka tuhosi Juhon noitakeinoin. Juho Lemp��l�n Jokipohjasta syytti Olavi Laurinpoikaa 1624 k�r�jill� noituudesta. Juho sai siit� kuitenkin 40 markan sakon.

Juho Knuutinpoika Kurck nuorempi (1590-1652) kuuluu merkitt�vimpiin Kurkiin. Aluksi Juhokin oli sotilas, mutta vet�ytyi luuvalon vuoksi lakiasioiden pariin. H�nest� tulikin Turun hovioikeuden ensimm�inen suomalaissyntyinen presidentti vuodesta 1631 alkaen. Oikeus oli perustettu 1623. Mainetta lis�nnee kai sekin, ett� Juholla oli 15 lasta - tosin kahdesta avioliitosta. Gabriel Kurck, josta Liisa Lagerstam teki v�it�skirjaansa, oli Laukon tilusten laajentaja ja kuului my�s sukunsa mahtavimpiin. Laukko ulottuikin n�ihin aikoihin N�sij�rven pohjoisosiin asti, maata oli yli 37000 hehtaaria. Gabriel oli muiden Kurck -sukuisten tapaan hyvin oppinut; h�n opiskeli mm. Ruotsissa ja Englannissa. Maaherrakautensa loppupuolella Gabriel kirjoitti matkamuistelmansa per�ti kolmeen kertaan; tulipalot veiv�t kaikki paitsi yhden j�ljenn�ksen, joka nyky��n on painettuna. Vesilahden ensimm�isen s�velt�j�nkin arvon Gabriel saanee, koska s�velsi Davidin 140 psalmia. N�m� tosin ovat palaneet. Laukon pitk��n jatkunut suuruus sai kuitenkin vakavan iskun Gabriel Kurckin aikana; Kaarle X suoritti ensin vuonna 1655 ns. nelj�nnesperuutuksen ja Kaarle XI vuonna 1680 yleisperuutuksen ja vuonna 1686 t�ydennysperuutuksen. Suku menetti kaikki l��nityksens�, vapaaherrakuntansa ja lahjoitustilansa. Ruotsi tarvitsi veroa maksavia tiloja kiihtyneeseen sodank�yntiin. T�m�n kaiken seurauksena Gabriel Kurck joutui ottamaan lainaa, jota h�n ei kuitenkaan pystynyt kunnolla maksamaan. Laukko nousi jaloilleen vasta seuraavan is�nn�n aikana.

Viimeinen Laukossa asustanut Kurki, Axel Gustaf Kurck menetti sisarensa Sofia Julianan kanssa vanhempansa hyvin pienen�. N�iden holhoajaksi m��r�ttiin Lemp��l�n Sotavallan kuuluisa M�rten Segercrantz, jonka ansiosta tuleva is�nt� sai valistusajan talousmiehen tehokkaan koulutuksen. Axel Gustaf ryhtyikin parantamaan viljelyksi� ja alkoi perustaa Laukkoon torppia. Kaikille niille h�n antoi ruotsinkieliset nimet. Torppien nimist� suuri osa on edelleen k�yt�ss�. Axel Gustafin avovaimo oli Eva Sofia Roseling. Axel Gustafin sisaren Sofia Juliana von Knorringin (1730-1763) j�lkel�isi� on edelleen runsaasti Vesilahdessa ja l�hialueilla (mm. Toikka-suku). Laukon seuraavat omistajat Arvid Fredrik ja Claes Arvid asuivat Ruotsissa ja oleskelivat Laukossa en�� vain tilap�isesti. Tilanhoidosta vastasi v�nrikki Johan Berg.

T�rngrenit

Kun Suomi siirtyi 1808-9 Ven�j�n alle, ruotsalaistuneet Kurjet eiv�t en�� saaneet omistaa Laukkoa. Ja n�in Kurkien pitk� tarina Laukossa p��ttyi. Alkuper�inen Kurkien suku sammui Ruotsin Ryngess� 1930-luvun lopulla. 1.6.1817 Laukon osti porvoolaisen aliupseerin poika Johan Agapetus T�rngren, (s. 17.8.1772 Porvoossa, k. Laukossa 1859). T�rngrenist� tuli v�lsk�ri, l��k�ri, sotilasl��k�ri ja vihdoin Suomen ensimm�inen arkkiatri.

Merkitt�v�mm�ksi henkil�ksi on kuitenkin muodostumassa Johan Adolfin vaimo, Eva Helsingberg. H�n kuului merkitt�v��n ruotsalaisper�iseen Idman -sukuun, jonka j�seni� oli pappeina mm. Huittisissa (Nils vanh. ja nuor. ja Daniel) ja P�lk�neell�. Evan �idin veli Karl Johan aateloitiin Idestamiksi. T�m�n pojan eli Eevan serkun, Gustaf Idestamin poika Knut Fredrik Idestam (1838-1916) oli suomalaisen puuhioketeollisuuden is� ja Nokia Oy:n perustaja. Knut Fredrikin tyt�r Sofia Charlotta taas oli Johanin ja Evan pojan Adolf T�rngrenin puoliso. Eva T�rngrenin himment�m�tt�m�n� ansiona on Elias L�nnrotin tukeminen ja kannustaminen Kalevalan ja Kantelettaren runojen ker��miseen. (Kansallisbiografia ja Raevuori 1963)

Laukon rakennuksia 1840-luvulta. Osasuurennos J.Knutsonin piirroksesta kirjasta 'Finland framst�ldt i teckningar' vuodelta 1845-52

Johan T�rngren etsi Turussa kasvattipojalleen Kaarle Wilhelmille kotiopettajaa. Nuori ja v�h�varainen Elias L�nnrot sai paikan. Kartanossa Elias sai Eva T�rngrenist� �idillisen ohjaajan, kannustajan ja henkisen tuen. Kaarle Wilhelm j�ikin Elias L�nnrotin ainoaksi oppilaaksi. Poika oli hidas, ujo ja sulkeutunut. L�nnrot mietti miten saisi pojan her��m��n. H�n nimitti pojan Sammassaarten ja Kertunsaaren kuninkaaksi. Poikaa asia huvitti, mutta h�n halusi kuitenkin vain L�nnrotin tekem�n jousipyssyn. L�nnrot ei sit� antanut heti, vaan vaati leikisti puolet Kaarle Wilhelmin "valtakunnasta" eli Kertunsaaren Hinsalansalmen Laukon puolelta. Asiasta tehtiin n�ihin p�iviin asti s�ilynyt kauppakirja. Muut Laukon ylioppilaat alkoivat nimitt�� L�nnrotia sen vuoksi Kertunsaaren Herttuaksi. Kaarle alkoi kuitenkin edisty�, ja h�nest� tuli oppihistorian professori T�rnegren -nimisen�. (Nervander 1893, 10-14)

Eva T�rgrenin lupasi Eliakselle aina kahvit, kun t�m� onnistui ker��m��n kansanrunon. N�in saatiin mm. useita Elinan Surma-runon toisintoja sek� Tahvanan laulu. Ruokahalu kasvoi sy�dess�, ja Elias L�nnrotin my�hemm�t vaiheet ovatkin jo kaikkien tiedossa. Laukossa Elias L�nnrot allekirjoitti Kalevalan II painoksen 17.4.1849 eli Evan syntym�p�iv�n� - h�nelle L�nnrot my�s halusi omistaa teoksensa. Laukon torpparien pojat olivat sek� L�nnrotin opissa ett� auttamassa h�nt�. Bergstadin ja Nystadin (=Helenius) pojat kirjoittivat my�s Kalevalan puhtaaksi. Bergstadin j�lkel�isest� August Vuorelasta tuli paikallinen runoilija. My�s Nystadin j�lkel�iset Nyyst��t ja Heleniukset tai Hellstenit ovat kunnostautuneet monella alalla. L�nnrot istutti Laukkoon my�s koivun, jonka juurivesa on edelleen elossa. Alkuper�inen puu alkoi r�nsisty� 1940-luvun lopulla ja kaatui lopullisesti 1960-luvun lopussa.

Evan ja Johanin syntym�p�iv�t (17.4. ja 18.8.) olivat Laukossa aina suuria juhlia, jonne kokoontui aikakauden korkea-arvoisinta kulttuuriv�ke� Helsingist�, Turusta ja Tampereelta. Elias L�nnrotin my�hemmille teht�ville lienee ollut suureksi eduksi tutustua Laukossa mm. suomen kielen professoriin Reinhold von Beckeriin. Varsin hyvin Laukossa viihtyi my�s runoilija Johan Ludvig Runeberg, joka oli kirjautunut Turun yliopistoon samana vuonna 1822 kuin L�nnrot ja Snellman. Vesilahti ehk� oli Runebergille tunnettua aluetta jo senkin vuoksi, ett� h�nen isois�ns� Ludvig Anton Runeberg oli ollut t��ll� maanmittarina. Monen muun solmitun tuttavuuden lis�ksi Johan Ludvig Runeberg tapasi Laukossa my�s tulevan puolisonsa Frederika Tengstr�min, joka toimi T�rngrenin Eeva-tytt�ren kotiopettajana. Laukosta k�sin Runebergin on t�ytynyt my�s k�yd� haastattelemassa l�hiseutujen sotilaita V�nrikki Stoolin tarinoita varten. (Nervander 1893, 20-33; Anttila 1931, 85-98)

Johan Agapetus T�rngrenin poika Adolf T�rngren ryhtyi teollisuusmieheksi. H�n oli Nuutaj�rven lasitehtaan omistaja ja johtaja. Edelleen h�n perusti tai oli perustamassa Tampereen Verkatehdasta, Tampereen pellavatehdasta, Helsingin laivatelakkaa, Tampereen asfaltti- ja kattohuopatehdasta, Pyh�j�rven laivaliikennett� jne. Valtiop�iv�miehen� ja Vesilahden kunnallishallinnon k�ynnist�j�n� 1860-luvulla Adolf T�rngren osoittautui harvinaisen edistykselliseksi ja kaukon�k�iseksi. Katovuodet 1860-luvulla ajoivat talouden syv��n lamaan, ja niin konkurssi katkaisi Adolfin uran, mutta senkin j�lkeen h�n auttoi vaimonsa velje� eli pikkuserkkuaan Knut Fredrik Idestamia Nokia osakeyhti�n rakentamisessa. Adolfin j�lkel�isist� on en�� elossa kolme Gr�nviki�. N�m� ovat vierailleet muutamina viime vuosina Vesilahdessa. T�rngrenien sukuhauta on Tottij�rvell�, "Vesikansan kappelissa".

L�hell� p��rakennusta on mm. Jussi M�ntysen Kurki -veistos sek� Elias L�nnrotin muistopatsas ja sen vieress� L�nnrotin istuttaman koivun juurivesasta kasvanut koivu. Kartanon aikaisemmat p��rakennukset, jotka ovat useaan kertaan palaneet, ovat sijainneet sek� nykyisell� paikalla ett� v�h�n l�nnemp�n�. Professori T�rngrenin aikomuksena oli 1830-luvulla rakennuttaa Laukonhakaan C.L. Engelin piirt�m� p��rakennus. Hanke ei kuitenkaan toteutunut ja sen vuoksi paikkakuntalaiset alkoivat nimitt�� Laukonhakaa �Engelska -haaksi�.

Hallonblad

Adolf T�rngrenin konkurssin vuoksi  Herman Johansson Hallonblad (s. 1825 ja  k. 1894 Sortavalassa) osti Laukon ja Tottij�rven kartanot 1869. V�lit�n syy konkurssipes�n ostoon lienee se, ett� Hallonblad oli lainannut aiemmin rahaa varatuomari Adolf T�rngrenille. Tilojen hoidon h�n antoi entiselle vuokraajalle Gustaf Litz�nille. Herman Hallonblad siirtyi pariksi vuodeksi my�s asumaan Laukkoon. Ehtip� h�n t�n� aikana my�t�vaikuttamaan taloudellisesti mm. Tottij�rven kansakoulun perustamiseen vuonna 1870. Vesilahteen ja Laukkoon Hallonblad lienee osittain tutustunut my�s �itins� Katarina Fredrika Wegeliuksen (1798-1863) sukujen my�t�. �idin molempien vanhempien suvuista (Wegelius ja Wallenius) oli ollut useita pappeja Vesilahdessa.

Standertskj�ld-Nordenstam ja Laukon lakot

Standertskj�ld-suvun hautapyramidin ovi.

P��tetty��n siirty� takaisin Sortavalaan Hallonblad myi Laukon 1872 Carl August Standertskj�ldille (1814-1885), joka oli kenraaliluutnantti, vapaaherra, Tulan kiv��ritehtaan apulaisjohtaja ja Ven�j�n kaikkien kiv��ri- ja panostehtaitten tarkastaja. Standertskj�ld -suvun varhaisvaiheet ovat Lemp��l�ss�, jonne Henrik Justander (1676-1749) tuli kirkkoherraksi 1712. T�m�n poika Simon Justander toimi Lemp��l�ss� apupappina. Pojasta Henrik Johanista (1733-1809) tuli upseeri, jolle Kustaa III antoi sotilaallisista ansioista aatelisarvon 1772, samalla nimi muuttui Standertskj�ldiksi. Henrikin �idinis�, Petter Johan Austrell, oli Laukon kirjurina ja asioiden hoitajana vuodesta 1738 l�htien. H�n oli saanut varallisuutta niin, ett� oli omistanut Lemp��l�ss� Ahtialan ratsutilaa ja Kuljua. S�terins� Austrell kuitenkin perusti Ruoveden Pekkalaan. Henrik Johan Standertskj�ldin poika oli Carl August (1776-1825) ja vasta t�m�n poika oli yll� mainittu Laukon omistaja Carl August. Henrik Johanin pojan Henrik Gustafin suku jatkui Janakkalan Vanantaan kartanossa. (Carpelan 1965, 1079, Kerkkonen 1976, 113)

Carl August, h�nen vaimonsa Fanny Nykopp ja yksi poikansa haudattiin Laukon Hautaniemell� sijaitsevaan suurehkoon pyramidiin, joka suunniteltiin Standertskj�ld-Nordenstam -suvun sukuhaudaksi. Arkut siirrettiin kuitenkin veden vaivaamasta haudasta 1954 H�meenlinnaan vanhempien Standertskj�ldien sukuhautaan. Eversti Hugo Standertskj�ld oli 1883 perustanut Karlbergin kartanosta Aulangon puiston.

Carlin Augustin vanhin poika Herman Sigfrid Standertskj�ld (1854-1934) liitti adoptoituna ollessaan sukunimens� jatkoksi nimen Nordenstam.  Nordenstamien suku oli sammunut jo 1800-luvun lopulla. Herman Sigfrid oli ulkoministeri�n virkailija, kuvernementin sihteeri ja hallitsi Laukkoa vuodesta 1885 l�htien. Standertskj�ldien aikana Laukon torppien m��r� nousi puoleentoistasataan. 1800-luvun loppuvuodet olivat maatalouden kehityksen kannalta kartanossa suotuisia. Vasta tulvavuosi 1899 tuotti kadon ja enteili muutoinkin huonompia aikoja.

Laukon pehtooriksi tulleen vihtil�isen August Wilhelm Vikstr�min johtamistyyli oli pikkumainen ja �rhentelev�. Se her�tti suhteellisen varakkaissa torppareissa katkeruutta. N�m� vaativat p�iv�t�iden lyhent�mist� kes�ll� 10 tuntiin ja talvella 7 tuntiin.

Muuan paha ep�kohta oli Laukon pihalla oleva ty�ntekij�iden y�pymispaikka taksv�rkkipirtti, jossa ei ollut pesutupaa ja jonka pahnoissa oli rottia, luteita, torakoita jne. Vapaaherralle esitetty vaatimuslista ei saanut mink��nlaista vastakaikua.

Noin 150 torpparia julisti lakon 20.5.1906. Seurauksena oli, ett� suomenkielt� taitamaton vapaaherra Herman Sigfrid Standertskj�ld-Nordenstam vaati lakon lopettamista tai lakkoilijoiden h��t�mist�. Oikeudenk�ynniss� torppareiden perusteluja ei tietenk��n hyv�ksytty. Monet my�ntyiv�t, mutta 41 torpparia h��dettiin asunnoistaan taivasalle pakkaseen seuraavan vuoden alussa, ja asiaa k�siteltiin Suomen senaattia my�ten. K.V.Kaukovalta on n�hnyt ongelmia my�s torpparien ajatusmaailmassa: "Vasta h��t�jen j�lkeen lakkolaiset uskoivat, ett� virastot ja tuomioistuimet eiv�t ottaneet t�llaisessa riidassa tutkiakseen, mik� siin� oli oikeata ja kohtuullista, vaan mik� oli lain kirjaimen mukaista." (Kaukovalta 1931, 1363)

Lakon ja h��t�jen aiheuttaman suuren kohun seurauksena tarkoituksenmukaisuuskysymyksi� sitten puitiinkin siell� minne n�m� asiat kuuluvat eli Senaatissa. Kuitenkin vasta Suomen itsen�istytty� s��dettiin laki, jonka perusteella torpparit saivat lunastaa maansa, ja niin Vesilahdessa ja Tottij�rvell� muodostettiin Laukon maista satoja pientiloja. Laukon suurin torppa oli Svartmark ja sen p��rakennus on nyt siirretty Vesilahden kotiseutumuseoksi Narvaan.

Standertskj�ldin pojat Gustaf ja Rolf omistivat Laukkoa viel� vuosina 1923-29. Gustaf asui Vanajassa ja kuoli siell� 1925, Rolf Kulosaaressa ja Helsingiss� ja kuoli siell� 1953. Vuonna 1918 koko keskeinen Vesilahti oli punaisten ja valkoisten taistelutanner. T�ss� yhteydess� h��d�t muistettiin ja Laukon kaikki rakennukset poltettiin.

Haarlat

Laukkoa nelisenkymment� vuotta omistanut Haarlan suku (1929-1968) loi nykyisen Laukon kartanon ja sen historian kunnioituksen. Rafael Haarla syntyi Korpilahdella 1876 maakauppiaan poikana, mutta muutti 24-vuotiaana Tampereelle, jossa muutaman vuoden kuluttua perusti kirjekuori- ja paperipussitehtaan. Vuonna 1920 Rafael Haarla perusti ensimm�isen paperitehtaansa, ja tuotemerkist� Rafla tuli kaikkien tuntema.

Rafael Haarlan isois�n is� Abraham Harberg oli Suomen sodan aikoihin Lemp��l�n nimismiehen�. Isois� Erik Abraham Harberg lienee tuntenut my�s sek� Lemp��l�n ett� Vesilahden. Is� Elis Harberg oli jo koko ik�ns� Korpilahdella. Haarla-nimen Harbergit ottivat Snellmaninp�iv�n� 1906. Vaikka Rafael Haarla osti Laukon kartanon 1929 ja aloitti siell� mittavan j�lleenrakennusty�n, suku ei kuitenkaan vesilahtelaistunut. Kartanoa hoitivat tilanhoitajat. Laukon puistoon Rafael Haarla teet�tti vanhempien merkkihenkil�iden, mm. Kurkien ja L�nnrotin patsaat. Kurkien muotokuvista h�n maalautti j�ljenn�kset Ryngen kartanon omistajan Sigrid Kurckin luvalla, ja j�ljenn�sty�n suoritti taiteilija E. Rautala. Muotokuvat koristavat edelleen Laukon kartanon aulaa.

L�hes kaikki Laukon rakennukset saivat Haarlan aikana hohtavan valkoisen asunsa. Valtaosa rakennuksista on edelleen olemassa. Maataloutta kehitettiin ja koneellistettiin, ja paperitehtaittensa tarpeita varten Haarla rakennutti sahan. Tampereen H�meensiltakin sai patsaat Haarlan toimesta. 22.9.1912 Rafael Haarla kokosi aikansa talousvaikuttajat Tampereelle p��tt�m��n Suomalaisen Ty�n Liiton perustamisesta. Rafael Haarlan (1876) nuorempi kirjailijaveli Lauri Haarla (1890) oli my�s jonkun verran kiinnostunut Vesilahdesta, julkaisihan h�n kirjat Nuori pirkkalaisp��llikk� ja Kurkien taru. (Poppius-Raevuori 1936)

Laukon v�liaikainen p��rakennus tuhoutui v. 1930, mink� j�lkeen Haarla rakennutti uuden arkkitehti Veikko Kallion piirustusten mukaan v. 1931. Rafaelin j�lkeen Laukkoa omisti h�nen perikuntansa. Poika Lauri Haarla oleskeli Laukossa melko paljon, samoin siskon Tuula Braxin perhe. Tilanhoito kuului pitk��n Olavi Sollalle ja hetken aikaa V�in� J�rventaustalle (1966-68).

Lagerstamit

Laukon nykyinen omistaja Lagerstam suku on ollut Laukossa vuodesta 1968 l�htien. Kartanon maatalouden kehitt�misen ohella Lagerstamit ovat tehneet Laukkoa tunnetuksi ennen kaikkea Keski-Euroopassakin hyvin menestyneill� ravihevosilla (mm. Houston Laukko). Laukon hevosjalostus ja hevoskoulutus ovat yli 20 vuoden aikana nousseet suomalaiseen k�rkeen. Lagerstamit ovat my�s osallistuneet Laukon historian tutkimuksiin. Arvid Kurjen keskiaikaisen kartanolinnan kaivaukset Kari Uotilan johdolla vuodesta 1989 l�htien ovat tuoneet t�rkeit� uusia havaintoja ja tietoja 1400- ja 1500-lukujen el�m�st�. Sensaatiomaisin l�yt� oli 80 hopearahaa sis�lt�nyt rahak�tk� kivilinnan vierest� n. vuodelta 1500. Kivilinnassa olleet pottikaakelit ja majavanh�nt�kattotiilet ovat aiemmin Suomessa tuntemattomia. Liisa Lagerstam teki v�it�skirjansa my�h�isimm�n Kurck-suvun merkitt�vimpiin kuuluneesta edustajasta Gabriel Kurckista. Vuonna 2016 tulee kuluneeksi 600 vuotta siit�, kun Laukko ja sen sivutila Tottij�rvi on mainittu ensimm�isen kerran asiakirjassa. Vuonna 1416 arkkidiagoni Juho Anundinpoika lahjoitti Laukosta saadun tulon Turun tuomiokirkon Pyh�n Johanneksen alttarin yll�pitoon. 600-vuotisjuhlan kunniaksi Laukko avaa kartanomatkailukeskuksen. Laukon kartanomatkailukeskuksen nykyp�iv�st� ja tulevaisuudesta tarkemmin: http://www.laukonkartano.fi