en.wiktionary.org

kieltää - Wiktionary, the free dictionary

From Wiktionary, the free dictionary

From Proto-Finnic *keeltädäk, equivalently kiel- +‎ -tää; the original meaning was likely simply "to speak".

kieltää

(transitive) to forbid, prohibit, disallow, ban [with ablative ‘someone, something’; or (with verbs) with partitive ‘someone, something’ and elative of third infinitive ‘from doing’]
Kielsin lastani juoksemasta kadulle.
I forbade my child to run into the street.

Tämä elokuva on kielletty alle 16-vuotiailta.
This film is not allowed for children under 16.
(transitive) to deny, controvert, dispute, contest (argue that something is not the case)
Synonym: kiistää

Kiellän tehneeni mitään väärää!
I deny having done anything wrong!
(transitive) to renounce (also in a religious sense), to repudiate
Synonym: hylätä

Hän kielsi poikansa.
(S)he renounced/repudiated her son.

Hän kielsi Jumalan.
He renounced God.
(transitive, law) to contest
Synonyms: hylätä, moittia, riitauttaa

kieltää jonkun testamentti ― to contest someone's last will

(adjectives):

(nouns):

(verbs):

“kieltää”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02