fi.wikipedia.org

Aallonpituus – Wikipedia

Aallonpituus {\displaystyle \lambda }.

Aallonpituus on paikan suhteen jaksollisen ilmiön kahden vierekkäisen samassa vaiheessa olevan pisteen välinen etäisyys.[1] Esimerkiksi voidaan ottaa aallon kahden harjanhuipun välinen matka.

Esimerkiksi trigonometristä sinifunktiota {\displaystyle \sin(kx)} vastaavan aallon aallonpituus {\displaystyle \lambda =2\pi /k}, koska funktio toistuu samanlaisena {\displaystyle 2\pi /k} välein, missä {\displaystyle k} on aallon aaltoluku.

Jos funktio {\displaystyle g:\mathbb {R} \to \mathbb {R} } on aallon amplitudifunktio (aaltomuoto), ja {\displaystyle \lambda } on aallonpituus, niin {\displaystyle g(x+\lambda )=g(x)} kaikille {\displaystyle x\in \mathbb {R} }.

Aalto-opin perusyhtälön mukaan jaksollisen, vakionopeudella etenevän aallon aallonpituus on

{\displaystyle \lambda \,={\frac {v}{f}}\,},

missä {\displaystyle v} on aallon etenemisnopeus ja {\displaystyle f} on aallon taajuus.

Sähkömagneettisen säteilyn etenemisnopeus tyhjiössä on 299 792 458 m/s (valonnopeus).

Louis de Broglie ehdotti, että fotoni ei ole ainoa hiukkanen, jolla on sekä hiukkasluonne että aaltoluonne. Hän esitti että massallinen hiukkanen, jonka liikemäärä on {\displaystyle p}, käyttäytyy kuten aalto, jonka aallonpituus on

{\displaystyle \lambda \,={\frac {h}{p}}\,},

missä {\displaystyle h} on Planckin vakio.

  1. ↑ Nobel, Park S.: Physicochemical and environmental plant physiology, s. 180. (4. painos) Academic Press, 2009. ISBN 9780123741431 (englanniksi)