Kanadan Grand Prix 1988 – Wikipedia
 Kanadan Grand Prix 1988 |
|
|---|---|
|
5 osakilpailu 16 osakilpailusta kaudella 1988. |
|
.svg) |
|
| Päivämäärä | 12. kesäkuuta 1988 |
| Rata | Circuit Gilles Villeneuve |
| Sijainti | Montreal, Quebec, Kanada |
| Ratatyyppi | Osittainen katurata |
| Radan pituus | 4,390 km |
| Kilpailun pituus | 69 kierrosta, 302,910 km |
| Sää |
 Aurinkoinen, kuuma |
| Paalupaikka | |
| Kuljettaja |
 Ayrton Senna (McLaren) |
| Paaluaika | 1.21,681 |
| Palkintokoroke | |
| Voittaja |
Ayrton Senna (McLaren) |
| Toinen |
 Alain Prost (McLaren) |
| Kolmas |
 Thierry Boutsen (Benetton) |
| Nopein kierros | |
| Kuljettaja |
Ayrton Senna (McLaren) |
| Kierrosaika | 1.24,973 (kierroksella 53) |
Kanadan Grand Prix 1988 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 12. kesäkuuta 1988 Circuit Gilles Villeneuve -radalla. Kyseessä oli kymmenes radalla ajettu F1-kilpailu, tosin sen nimi oli kausilla 1978–1981 Circuit Île Notre-Dame. Kilpailun voitti paalupaikalta lähtenyt Ayrton Senna, jolle voitto oli kauden toinen.
| Sija | Nro | Kuljettaja | Talli | Kierrokset | Aika/keskeytys | Lähtöruutu | Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | 12 | Ayrton Senna
|
McLaren-Honda | 69 | 1:39:46.618 | 1 | 9 |
| 2 | 11 | Alain Prost
|
McLaren-Honda | 69 | + 5.934 | 2 | 6 |
| 3 | 20 | Thierry Boutsen
|
Benetton-Ford | 69 | + 51.409 | 7 | 4 |
| 4 | 1 | Nelson Piquet
|
Lotus-Honda | 68 | + 1 krs. | 6 | 3 |
| 5 | 16 |  Ivan Capelli
|
March-Judd | 68 | + 1 krs. | 14 | 2 |
| 6 | 3 |  Jonathan Palmer
|
Tyrrell-Ford | 67 | + 2 krs. | 19 | 1 |
| 7 | 17 | Derek Warwick
|
Arrows-Megatron | 67 | + 2 krs. | 16 | |
| 8 | 31 | Gabriele Tarquini
|
Coloni-Ford | 67 | + 2 krs. | 26 | |
| 9 | 22 | Andrea de Cesaris
|
Rial-Ford | 66 | Polttoaine loppu | 12 | |
| 10 | 30 | Philippe Alliot
|
Larrousse-Ford | 66 | Sähköt | 17 | |
| 11 | 2 |  Satoru Nakajima
|
Lotus-Honda | 66 | + 3 krs. | 13 | |
| 12 | 33 | Stefano Modena
|
Euro Brun-Ford | 66 | + 3 krs. | 15 | |
| 13 | 24 |  Luis Pérez Sala
|
Minardi-Ford | 64 | + 5 krs. | 21 | |
| 14 | 9 | Piercarlo Ghinzani
|
Zakspeed | 63 | Moottori | 22 | |
| Kesk. | 15 | Mauricio Gugelmin
|
March-Judd | 54 | Vaihdelaatikko | 18 | |
| Kesk. | 14 | Philippe Streiff
|
AGS-Ford | 41 | Ripustukset | 10 | |
| Kesk. | 25 | René Arnoux
|
Ligier-Judd | 36 | Voimansiirto | 20 | |
| Kesk. | 27 | Michele Alboreto
|
Ferrari | 33 | Moottori | 4 | |
| Kesk. | 6 | Riccardo Patrese
|
Williams-Judd | 32 | Moottori | 11 | |
| Kesk. | 18 |  Eddie Cheever
|
Arrows-Megatron | 31 | Kaasu | 8 | |
| Kesk. | 5 | Nigel Mansell
|
Williams-Judd | 28 | Moottori | 9 | |
| Kesk. | 26 |  Stefan Johansson
|
Ligier-Judd | 24 | Moottori | 25 | |
| Kesk. | 28 |  Gerhard Berger
|
Ferrari | 22 | Sähköt | 3 | |
| Kesk. | 19 | Alessandro Nannini
|
Benetton-Ford | 15 | Sytytys | 5 | |
| Kesk. | 32 |  Oscar Larrauri
|
Euro Brun-Ford | 8 | Runko | 24 | |
| Kesk. | 4 | Julian Bailey
|
Tyrrell-Ford | 0 | Kolari | 23 | |
| DNQ | 23 | Adrián Campos
|
Minardi-Ford | ||||
| DNQ | 21 | Nicola Larini
|
Osella | ||||
| DNQ | 29 | Yannick Dalmas
|
Larrousse-Ford | ||||
| DNQ | 10 |  Bernd Schneider
|
Zakspeed | ||||
| Lähde:[1] |
- Paalupaikka: Ayrton Senna – 1:21.681
- Nopein kierros: Ayrton Senna – 1:24.973 kierroksella 53
- Kilpailu nähtiin Kolmostelevision välittämänä suorana lähetyksenä ja kilpailua selostivat Matti Kyllönen ja Keke Rosberg. Kolmosen kisatiimin ehtojen mukaan Euroopan kilpailut selostettiin paikan päällä, mutta kaukokilpailut Kanadan ja Meksikon osakilpailun tapaan selostettiin kotimaan studiosta käsin.
- Helsingin Sanomat 12.6.1988
- ↑ Arkistoitu kopio koti.mbnet.fi. Arkistoitu 29.7.2014. Viitattu 25.7.2014.