McLaren MP4/5 – Wikipedia
McLaren MP4/5 | |
---|---|
![]() |
|
Talli |
![]() |
Suunnittelija(t) |
![]() |
Kuljettajat |
![]() ![]() ![]() |
Teknisiä tietoja | |
Renkaat | G Goodyear |
Polttoaine | Shell |
Moottori |
Honda RA109E 3.5 V10 (1989) Honda RA100E 3.5 V10 (1990) |
Kilpailuhistoria | |
Debyytti | Brasilian Grand Prix 1989 |
Kilpailuja | 32 |
Voittoja | 16 |
Paalupaikkoja | 27 |
MM-pisteitä | 263 |
Valmistajien maailmanmestaruuksia |
2 |
Kuljettajien maailmanmestaruuksia |
2 |
McLaren MP4/5 oli Neil Oatleyn McLaren-tallille suunnittelema Formula 1 -auto. Se perustui jonkin verran edeltäjäänsä MP4/4:ään. McLaren kilpaili autolla kausilla 1989 ja 1990 voittaen sekä kuljettajien että valmistajien mestaruuden molemmilla kausilla.
Kausi 1989 oli ensimmäinen kausi turbomoottoreiden kieltämisen jälkeen. Honda kehitti 3.5-litraisen V10-moottorin vuoden 1988 jälkipuoliskolla. MP4/5 osoittautui heti testeissä nopeaksi ja luotettavaksi. Alain Prostin avulla kehitetty auto oli kauden ennakkosuosikki. Vaikka Ferrarin uusi 640-auto oli erittäin nopea varsinkin Nigel Mansellin ajamana, siinä oli paljon luotettavuusongelmia puolielektronisen vaihteiston takia. Tämä antoi McLarenille etumatkaa.
McLarenilla voitettiin 10 kilpailua kauden aikana, Senna voitti 6 ja Prost 4. Miesten välit olivat tuolloin katkeamispisteessä, ja heidän keskinäisen taistelunsa vuoksi auton kehitystyö oli nopeampaa kuin kilpailijoilla. Vaikka Senna voitti enemmän kilpailuja, hän myös keskeytti useammin, yleensä kärkipaikalta moottorin pettämisen vuoksi jolloin hän menetti tärkeitä pisteitä. Sennan ja Prostin yhteenlaskettujen pisteiden avulla McLaren voitti helposti toisen peräkkäisen valmistajien mestaruutensa.
Prost siirtyi kaudeksi 1990 Ferrarille, koska hänen mielestään McLaren suosi Sennaa. McLaren toi kilpailuihin uudelleen suunnitellun vesion MP4/5:stä, MP4/5B:n. Siivet olivat saaneet uuden muodon, ja takaosa oli rakennettu uudelleen suurempien jäähdyttimien ympärille. Moottoria viritettiin ja Senna teki paljon kehitystyötä edelliskautta paremman luotettavuuden varmistamiseksi. Senna ja Gerhard Berger taistelivat Prostia ja Ferraria vastaan, voittaen 6 kilpailua ja vieden valmistajien mestaruuden. Koko kausi oli erittäin kovaa taistelua, sillä Ferrari F1 641 oli McLarenin tasoinen auto.
Japanin Grand Prix:ssä Senna kosti Prostille edelliskaudesta törmätessään Prostin perään 260 km/h nopeudella ensimmäisen kierroksen ensimmäisessä mutkassa, varmistaen itselleen kuljettajien maailmanmestaruuden.
![]() |
Tallipäällikkö:
Kilpakuljettajat:
Testikuljettajat:
Formula 1 -autot: |