Reino Valkama – Wikipedia

Reino Valkama
Henkilötiedot
Koko nimi	Reino Adolf Valkama
Syntynyt	4. huhtikuuta 1906 Tampere
Kuollut	9. elokuuta 1962 (56 vuotta) Helsinki
Ammatti	näyttelijä
Puoliso	Irja Karin Nissinen (vih. 1930; k. 1962)
Lapset	Ritva Valkama
Näyttelijä
Aktiivisena	1939–1962
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]

Reino Adolf Valkama (4. huhtikuuta 1906 Tampere – 9. elokuuta 1962 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Hänet tunnettiin humorististen tyyppiroolien näyttelijänä Suomi-Filmin komediaelokuvissa ja sotilasfarsseissa. Hänen esittämiään hahmoja on mm. Ryhmy ja Romppainen -elokuvien vänrikki Romppainen. Valkama toimi näyttelijä-teatterinjohtajana useilla työväen näyttämöillä ja loi huomattavan uran Radioteatterissa. Hänet palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1957.^lähde?

Reino Valkama syntyi Tampereella 1906. Hänen vanhempansa olivat vahtimestari Adolf Valkama ja kauppias Matilda Siren. Kauppakoulun ja musiikkiharrastusten jälkeen Valkama sai ensimmäisen kiinnityksensä Jyväskylän Työväen Teatteriin, jossa hän toimi kapellimestari-näyttelijänä 1927–1928. Sieltä hän siirtyi Lahden Teatteriin neljäksi vuodeksi. 1930-luvun aikana hänellä oli kaksivuotiset johtajan pestit Mikkelin ja Joensuun työväen teattereissa.^lähde?

Valkama työskenteli näyttelijänä Helsingin Kansanteatterissa kaudella 1938–1939. Hänen taiteellisesti merkittäviä näyttämöroolejaan olivat muun muassa Nummisuutarien Esko, Matkan pään Trotter ja Liekin Ferdinand.^lähde?

Vuonna 1939 Valkama sai kiinnityksen Suomi-Filmiin, jolloin hänestä tuli yhtiön työllistetyimpiä näyttelijöitä. Hän näytteli elokuvissa yleensä koomisia sivuosia, kuten kalakauppias Ape Ketoa ensimmäisessä elokuvassaan Hätävara (1939). Hän teki tunnetuimman elokuvaroolinsa kolmessa Ryhmy ja Romppainen -elokuvassa, jotka ilmestyivät 1941, 1943 ja 1952. Niissä hän näytteli vänrikki Ville Romppaista. Hänen aisaparinaan, vääpeli Kalle Ryhmynä oli Oiva Luhtala. Valkama esitti myös kolmessa Kuollut mies -elokuvassa Joel Rinteen esittämän päähenkilön ystävää kapteeni Vehmeriä. Neljässä Helena -elokuvassa hänen roolinsa oli kanttori Tupanen.^lähde?

Valkaman elokuvaura kesti 22 vuotta, ja hän esiintyi kaikkiaan noin 70 elokuvassa. Hänen koomisista rooleistaan muistettavimpia ovat suorapuheinen kapteeni Eusebius Winterloo elokuvassa Linnaisten vihreä kamari (1945) sekä Perämies-Jaska elokuvassa Omena putoaa (1952). Näiden lisäksi hänet tunnetaan muun muassa Lystikäs-kääpiön roolista elokuvassa Lumikki ja 7 jätkää.^lähde?

Valkama oli vuodesta 1930 kuolemaansa asti naimisissa Irja Nissisen kanssa. Näyttelijä Ritva Valkama oli heidän tyttärensä. ”Isä ei koskaan pitänyt melua itsestään. Maailman hiljaisin mies, joka ei kotona kertonut ainuttakaan vitsiä. Hän ei harrastanut edes ’hiljaista huumoria’”, Ritva Valkama luonnehti isäänsä vuonna 2007.^[1] Näyttelijä Emmi Parviainen on Reino Valkaman tyttärentyttärentytär.

Valkama kuoli sydänkohtaukseen 56-vuotiaana. Hänet on haudattu Helsinkiin Malmin hautausmaalle (kortteli 9, rivi 22, hauta 747).^lähde?

• Reino Valkama Internet Movie Databasessa. (englanniksi)