Viipurin ja Savonlinnan lääni – Wikipedia
Viipurin ja Savonlinnan lääni (ruots. Viborgs och Nyslotts län) oli vuonna 1634 perustettu lääni, joka käsitti suurin piirtein nykyiset Pohjois-Savon, Etelä-Savon, Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maakunnat sekä Viipurin ympäristön ja Karjalankannaksen länsiosan. Läänin pääkaupunki oli Viipuri.
Lääni perustettiin alun perin nimellä Karjalan lääni. Vuosina 1641–1650 lääni oli väliaikaisesti jaettuna Viipurin lääniksi ja Savonlinnan lääniksi. Vuonna 1650 nämä yhdistettiin nimellä Viipurin ja Savonlinnan lääni.
Isonvihan päättäneessä Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1721 läänin kaakkoisosa luovutettiin Venäjälle suunnilleen nykyisen valtakunnanrajan mukaisesti. Ruotsille jääneistä läänin osista muodostettiin yhdessä Käkisalmen läänin länsi- ja pohjoisosien kanssa Savonlinnan ja Kymenkartanon lääni.
- Åke Eriksson Oxenstierna 1634–1637
- Erik Gyllenstierna 1637–1641
- Karl Mörner 1641–1644 (Viipurin lääni)
- Johan Rosenhane 1644–1650 (Viipurin lääni)
- Herman Fleming 1641–1645 (Savonlinnan lääni)
- Mikael von Jordan 1645–1650 (Savonlinnan lääni)
- Johan Rosenhane 1650–1655
- Axel Axelsson Stålarm 1655-1656
- Anders Koskull 1656–1657
- Erik Kruse 1657–1658
- Jakob Törnsköld 1658–1667
- Harald Oxe 1667
- Conrad Gyllenstierna 1667–1674
- Fabian Wrede 1675–1681
- Carl Falkenberg 1681–1686
- Anders Lindhielm 1689–1704
- Georg Lybecker 1705–1712