-inen – Wikisanakirja
-inen
- tyypillisesti substantiiveihin liittyvä adjektiiveja muodostava johdin, joka yleensä merkitsee kantasanan ilmaiseman kaltaista tai kuulumista johonkin paikkaan tai ajankohtaan
- Nominatiivin pääte -inen ja taivutusvartalo -is(e)- ovat eri alkuperää. Jälkimmäinen on samaa suomalais-ugrilaista alkuperää kuin esimerkiksi pohjoissaamen deminutiivijohdin -š, kun taas nominatiivipäätteen alkuperä on epäselvä, mutta vähintäänkin kantasuomalaista perua.[1]
- Johdin -nen oli alun perin johtimen -inen variantti. Ensin mainitun erikoistuminen substantiiveihin ja -inen-johtimen erikoistuminen adjektiiveihin on oppitekoista.[1]