elin – Wikisanakirja
elin (33)
- (fysiologia) useasta eri kudoksesta muodostunut rakenteellinen ja toiminnallinen kokonaisuus, joka on erikoistunut yksilössä tiettyyn tehtävään tai tehtäviin
- toimielin
- (tekniikka) kone-elin
- IPA: /ˈelin/
- tavutus: e‧lin
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | elin | elimet |
| genetiivi | elimen | elimien elinten |
| partitiivi | elintä | elimiä |
| akkusatiivi | elin; elimen |
elimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | elimessä | elimissä |
| elatiivi | elimestä | elimistä |
| illatiivi | elimeen | elimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | elimellä | elimillä |
| ablatiivi | elimeltä | elimiltä |
| allatiivi | elimelle | elimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | elimenä (elinnä) |
eliminä |
| translatiivi | elimeksi | elimiksi |
| abessiivi | elimettä | elimittä |
| instruktiivi | – | elimin |
| komitatiivi | – | elimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | elime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
elin- |
- aistinelin, edustuselin, elinpankki, elinsiirto, elintestamentti, hallintoelin, hengityselin, johtoelin, kiipimäelin, kone-elin, lainsäädäntäelin, leviämiselin, liikuntaelin, lisääntymiselin, näköelin, paikalliselin, paritteluelin, puhe-elin, puolue-elin, pääte-elin, päätäntäelin, rintaelin, sisäelin, soluelin, sovituselin, standardointielin, sukuelin, sukupuolielin, symmetrointielin, synnytinelimet, sähköelin, tarttumaelin, tasapainoelin, tekoelin, tiedusteluelin, toimielin,, tulenjohtoelin, tuntoelin, valmisteluelin, valoelin, valtioelin, verenkiertoelin, virtsaelin, yhdyselin, yhteiselin, yhteistyöelin, äänielin,, ääntöelimet
_-_The_Noun_Project.svg)
- adjektiivit: elimellinen
- elin Kielitoimiston sanakirjassa
elin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä elää