es – Wikisanakirja
es
es
es
pronominivartalo e- + latiivinen -s
es (5)
- (musiikki) alennettu e-sävel (E♭), enharmoninen sävelen dis kanssa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | es | esit |
| genetiivi | esin | esien (esein) |
| partitiivi | esiä | esejä |
| akkusatiivi | es; esin |
esit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | esissä | eseissä |
| elatiivi | esistä | eseistä |
| illatiivi | esiin | eseihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | esillä | eseillä |
| ablatiivi | esiltä | eseiltä |
| allatiivi | esille | eseille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | esinä | eseinä |
| translatiivi | esiksi | eseiksi |
| abessiivi | esittä | eseittä |
| instruktiivi | – | esein |
| komitatiivi | – | eseine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | esi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- |
es
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ser
es m. (monikko essen)
es
es
es
- (persoonapronomini) minä
- es esmu eiropietis. – [minä] olen eurooppalainen.
- es te dzīvoju – asun täällä
| Sijamuoto | |
|---|---|
| Nominatiivi | es |
| Genetiivi | manis |
| Datiivi | man |
| Akkusatiivi | mani |
| Instrumentaali | mani |
| Lokatiivi | manī |
| Vokatiivi | - |
es
- (taivutusmuoto) yksikön 2. persoona verbistä être
| Taivutus | |
|---|---|
| nominatiivi | es |
| akkusatiivi | es (refl.) sich |
| datiivi | ihm (refl.) sich |
| genetiivi | seiner (refl.) seiner |
es n.
- (persoonapronomini) se (kun viitataan neutrisukuiseen esineeseen, asiaan tai eläimeen)
- Genetiivimuotoa seiner käytetään nykykielessä yhä vähemmän. Se ei ilmaise omistamista, joten sitä ei pidä sekoittaa possessiivipronominiin sein, joka taipuu suvun, luvun ja sijan mukaan.
- ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.