fi.wiktionary.org

heilua – Wikisanakirja

heilua (52) (taivutus[luo])

liikkua edestakaisin
horjua
(arkikieltä) kuljeskella päättämättömästi paikasta toiseen
(arkikieltä) oleilla, kuluttaa aikaa
¨Mitäs täällä heilut?

IPA: /ˈhei̯luɑˣ/
tavutus: hei‧lu‧a

1. liikkua edestakaisin

englanti: swing, sway

(liikkua edestakaisin) keikkua
(horjua) hoippua
(kuljeskella päättämättömästi) haahuilla
(oleilla) notkua

substantiivit: heiluminen
verbit: heiluttaa

jollekulle ei hyvä heilu
1. jollekulle ei seuraa hyvää
heilua kuin heinämies
1. olla liiallisen toimelias
Hei sun heiluvilles!
1. leikkimielinen ja alatyylinen tervehdys
laittaa/panna hihat heilumaan
1. aloittaa työskentely (tehokkaastt)

heilua Kielitoimiston sanakirjassa