joku – Wikisanakirja
joku (51)
- (indefiniittinen, substantiivinen ja adjektiivinen) viittaa yhteen tarkemmin määrittelemättömään ihmiseen
- Joku on rikkonut kaikki ikkunat. Jollekulle koituu tästä vielä harmia. Ja jotakuta kaduttaa, kun joutuu korvaamaan tekonsa.
- Kieltoaikaan joku tilasi vahvaa teetä - joku teetäkin.
- Jokin tuolla pensaikossa liikkui... Siellähän hiippailee joku!
- (indefiniittinen, arkikieltä, murteellinen) pronominin jokin paikalla, varsinkin kiteytyneissä ajan tms. ilmauksissa
- Se on joku vanha rätti. (oik.: jokin vanha rätti)
- joku kaunis päivä (oik.: jonakin kauniina päivänä)
- IPA: /ˈjoku/
- tavutus: jo‧ku
- Arkikielessä on tavallista, että joku-pronominin yli kaksitavuisten taivutusmuotojen asemesta käytetään pronominin jokin vastaavia taivutusmuotoja.
- Abessiivimuotoja ei ole nykykielessä olemassa ja instruktiivi- ja komitatiivimuodot ovat äärimmäisen harvinaisia.
- Pronominilla on myös adverbiaalisia sijamuotoja, mutta ne eivät viittaa ihmiseen:
- jotenkuten (yksikön kausatiivi)
- joskus (yksikön latiivi)
jokin, joku toinen, joku muu, kenkään, kukaan, mikään
- pronominit: jompikumpi, jokunen