kotka – Wikisanakirja
kotka (10)
- suurikokoisia päiväpetolintuja suvuissa kotkat (Aquila), merikotkat (Haliaeetus), pikkukotkat ja jalokotkat. Kotkiksi nimitetään myös useita muita haukkojen (Accipitridae) heimoon kuuluvien sukujen lintuja.
- IPA: /ˈkot̪kɑ/
- tavutus: kot‧ka
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kotka | kotkat |
| genetiivi | kotkan | kotkien (kotkain) |
| partitiivi | kotkaa | kotkia |
| akkusatiivi | kotka; kotkan |
kotkat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kotkassa | kotkissa |
| elatiivi | kotkasta | kotkista |
| illatiivi | kotkaan | kotkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kotkalla | kotkilla |
| ablatiivi | kotkalta | kotkilta |
| allatiivi | kotkalle | kotkille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kotkana | kotkina |
| translatiivi | kotkaksi | kotkiksi |
| abessiivi | kotkatta | kotkitta |
| instruktiivi | – | kotkin |
| komitatiivi | – | kotkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kotka- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- |
omaperäinen sana, jolla on vastineita etäsukukielissä[1]; Kirjakielessä sana esiintyy jo Agricolalla.[2].
1. Aquila-suvun lintu
|
|
- (vanhentunut) kokko
Kotkasumu, aarnikotka, arokotka, filippiinienkotka, gasellikotka, harjakotka, jalokotka, kaksoiskotka, kalakotka, keisarikotka, kiilapyrstökotka, kiljukotka, kondorikotka, korppikotka, kotkankatse, kotkannenä, kotkanpesä, kotkansiipi, kotkansilmä, käärmekotka, liitokotka, maakotka, merikotka, mustakotka, mäkikotka, papuankotka, pikkukotka, punavatsakotka, rosvokotka, rotkokotka, savannikotka, sirokotka, töyhtökotka, valkokotka, valkopäämerikotka, vuorikotka
kotka f.
- kissa (naaras)