lato – Wikisanakirja
- rakennus, jossa säilytetään eläinten rehuksi tarkoitettuja heiniä
- Latoja on maaseudulla, peltojen läheisyydessä.
- IPA: /ˈlɑt̪o/
- tavutus: la‧to
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lato | ladot |
| genetiivi | ladon | latojen |
| partitiivi | latoa | latoja |
| akkusatiivi | lato; ladon |
ladot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ladossa | ladoissa |
| elatiivi | ladosta | ladoista |
| illatiivi | latoon | latoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ladolla | ladoilla |
| ablatiivi | ladolta | ladoilta |
| allatiivi | ladolle | ladoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | latona | latoina |
| translatiivi | ladoksi | ladoiksi |
| abessiivi | ladotta | ladoitta |
| instruktiivi | – | ladoin |
| komitatiivi | – | latoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | lado- | |
| vahva vartalo | lato- | |
| konsonantti- vartalo |
- |
vanha germaaninen laina[1]
- lato Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 3596 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
lato n.
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.