möyhy – Wikisanakirja
- hienojakoiseksi saatettu aine, möyhentämisen tulos
- Kuivikkeena käytetty turvepehku on varsinaista möyhyä.
- Uunikukossa kalan ruodot pehmenevät aivän möyhyksi.
- meuhu, meteli, hälinä
- Puukkomies sai häävieraiden joukossa aikaan aika möyhyn.
- Siitä asiasta on kylillä pidetty möyhyä jo parin viikon ajan.
- (huumeslangia) hasis
- IPA: /ˈmøy̯hy/
- tavutus: möy‧hy
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | möyhy | möyhyt |
| genetiivi | möyhyn | möyhyjen |
| partitiivi | möyhyä | möyhyjä |
| akkusatiivi | möyhy; möyhyn |
möyhyt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | möyhyssä | möyhyissä |
| elatiivi | möyhystä | möyhyistä |
| illatiivi | möyhyyn | möyhyihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | möyhyllä | möyhyillä |
| ablatiivi | möyhyltä | möyhyiltä |
| allatiivi | möyhylle | möyhyille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | möyhynä | möyhyinä |
| translatiivi | möyhyksi | möyhyiksi |
| abessiivi | möyhyttä | möyhyittä |
| instruktiivi | – | möyhyin |
| komitatiivi | – | möyhyine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | möyhy- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- |
- möyhy Kielitoimiston sanakirjassa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1