mieltää – Wikisanakirja
Suomi
[muokkaa]
Verbi
[muokkaa]
mieltää (54-I) (taivutus[luo])
Ääntäminen
[muokkaa]
- IPA: /ˈmie̯lt̪æːˣ/
- tavutus: miel‧tää
Etymologia
[muokkaa]
Liittyvät sanat
[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
- substantiivit: mielle, mieltäminen
- verbit: mieltyä
Aiheesta muualla
[muokkaa]
- mieltää Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 319 tA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.