fi.wiktionary.org

pala – Wikisanakirja

pala (9)

  1. osa kokonaisuutta
  2. (slangia) hauislihas
  • IPA: /ˈpɑlɑ/, [ˈpɑ̝lɑ̝]
  • tavutus: pa‧la
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pala palat
genetiivi palan palojen
(palain)
partitiivi palaa paloja
akkusatiivi pala;
palan
palat
sisäpaikallissijat
inessiivi palassa paloissa
elatiivi palasta paloista
illatiivi palaan paloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi palalla paloilla
ablatiivi palalta paloilta
allatiivi palalle paloille
muut sijamuodot
essiivi palana paloina
translatiivi palaksi paloiksi
abessiivi palatta paloitta
instruktiivi paloin
komitatiivi paloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pala-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

1. osa kokonaisuutta

aamupala, alkupala, annospala, armopala, cocktailpala, haarukkapala, haukkapala, herkkupala, hiukopala, hukkapala, iltapala, juustonpala, juustopala, jämäpala, jäännöspala, jääpala, kakkupala, kakunpala, kangaspala, kankaanpala, kantapala, kinkkupala, kinkunpala, koepala, kylkipala, lasinpala, leipäpala, leivänpala, lihanpala, lihapala, maapala, mainospala, makkaranpala, makkarapala, makupala, märepala, namupala, näytepala, palanpaine, palanpainike, palanpainin, palapaisti, palapeli, palasaippua, palasokeri, paperinpala, paperipala, puunpala, puupala, rintapala, saippuanpala, saippuapala, sokerinpala, sokeripala, suklaapala, suolapala, suupala, välipala, yöpala

  • olla kova pala jollekulle
  • pala Kielitoimiston sanakirjassa
  • pala Tieteen termipankissa
  • Artikkeli 899 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

pala

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä palaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä palaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä palaa

pala f. (monikko palas)

  1. lapio
  2. (maansiirtokoneen) kauha
  3. lapa (potkurissa)
  4. sulkapallomaila
  • pala Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)

pala

  1. kalpea

pala

  1. kalpea

pala

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfektin feminiini verbistä pasti
  2. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfektin neutrin monikko verbistä pasti
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
nominatiivipālapālae
akkusatiivipālampālās
genetiivipālaepālārum
datiivipālaepālīs
ablatiivipālāpālīs

pāla f. (1)

  1. lapio

pala -sı

  1. lapio