fi.wiktionary.org

pantti – Wikisanakirja

Wikipedia

pantti (5-C)

  1. (oikeustiede) irtain esine tai etuus, joka on jätetty velkojan haltuun vastineeksi lainasta, ja jonka velkoja voi myydä lainan jäädessä maksamatta
  2. eräistä juomapakkauksista maksettu lisähinta, jonka saa korvauksena palauttaessaan pantillisen pullon tai tölkin
  • IPA: /ˈpɑnt̪ːi/, [ˈpɑ̝n̪t̪ːi]
  • tavutus: pant‧ti
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pantti pantit
genetiivi pantin panttien
(panttein)
partitiivi panttia pantteja
akkusatiivi pantti;
pantin
pantit
sisäpaikallissijat
inessiivi pantissa panteissa
elatiivi pantista panteista
illatiivi panttiin pantteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pantilla panteilla
ablatiivi pantilta panteilta
allatiivi pantille panteille
muut sijamuodot
essiivi panttina pantteina
translatiivi pantiksi panteiksi
abessiivi pantitta panteitta
instruktiivi pantein
komitatiivi pantteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo panti-
vahva vartalo pantti-
konsonantti-
vartalo
-

ruotsin kielen pant < keskialasaksa pant

1. irtain esine tai etuus, joka on jätetty velkojan haltuun vastineeksi lainasta, ja jonka velkoja voi myydä lainan jäädessä maksamatta

panttikuitti, panttilainaamo, panttileikki, panttioikeus, panttitodistus, panttivanki, panttivelkakirja

  • olla/seistä tyhjän panttina
  • pantti Kielitoimiston sanakirjassa
  • pantti Suomen etymologisessa sanakirjassa