fi.wiktionary.org

ratsia – Wikisanakirja

ratsia (12)[1]

  1. yllätystarkastus; yleensä yllättävä ja laajamittainen poliisioperaatio
  • IPA: /ˈrɑt̪siɑ/
  • tavutus: rat‧si‧a
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ratsia ratsiat
genetiivi ratsian ratsioiden
ratsioitten
(ratsiain)
partitiivi ratsiaa ratsioita
akkusatiivi ratsia;
ratsian		 ratsiat
sisäpaikallissijat
inessiivi ratsiassa ratsioissa
elatiivi ratsiasta ratsioista
illatiivi ratsiaan ratsioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ratsialla ratsioilla
ablatiivi ratsialta ratsioilta
allatiivi ratsialle ratsioille
muut sijamuodot
essiivi ratsiana ratsioina
translatiivi ratsiaksi ratsioiksi
abessiivi ratsiatta ratsioitta
instruktiivi – ratsioin
komitatiivi – ratsioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ratsia-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo		 -

ruotsin sanasta razzia < ranskan sanasta razzia < algerian arabian غَزِيَّة‎ (ġazīa) < arabian sanasta غَزْوَة (ġazwa) ’beduiiniheimojen välinen ryöstöretki’[2][3]

1. yllätystarkastus; yleensä yllättävä ja laajamittainen poliisioperaatio

liikenneratsia, puhallusratsia

arasti, rastia, tsaari

  • ratsia Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Ratsia. Kotimaisten kielten keskus
  1. ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12
  2. ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 379. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
  3. ↑ Klaus Karttunen: Orientin etymologinen sanakirja. Helsinki: Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-306-1.