fi.wiktionary.org

reitti – Wikisanakirja

reitti (5-C)

Wikipedia

  1. polku, ura, väylä, tms. mitä pitkin jokin kulkee tai on kulkenut
  2. (amerikansuomea) suora
  • IPA: /ˈrei̯t̪ːi/, [ˈre̞it̪ːi]
  • tavutus: reit‧ti
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi reitti reitit
genetiivi reitin reittien
(reittein)
partitiivi reittiä reittejä
akkusatiivi reitti;
reitin		 reitit
sisäpaikallissijat
inessiivi reitissä reiteissä
elatiivi reitistä reiteistä
illatiivi reittiin reitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi reitillä reiteillä
ablatiivi reitiltä reiteiltä
allatiivi reitille reiteille
muut sijamuodot
essiivi reittinä reitteinä
translatiivi reitiksi reiteiksi
abessiivi reitittä reiteittä
instruktiivi – reitein
komitatiivi – reitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo reiti-
vahva vartalo reitti-
konsonantti-
vartalo		 -

eräreitti, hätäreitti, järvireitti, kulkureitti, kävelyreitti, laivareitti, lentoreitti, matkareitti, merireitti, muuttoreitti, pakoreitti, paluureitti, purjehdusreitti, rallireitti, reittikartta, reittikone, reittilento, reittiliikenne, reittisuunnistus, sisäreitti, sisävesireitti, ulkoilureitti, ulkoreitti, vaellusreitti, varareitti, vesireitti, vesistöreitti, yhdysreitti