selvä – Wikisanakirja
selvä (10) (komparatiivi selvempi, superlatiivi selvin) (taivutus[luo])
- helposti erottuva, helposti havaittava, helposti tunnistettava
- Tuohan on selvä hömötiainen.
- Nuo ovat selvät suden jäljet.
- täsmällinen, helppotajuinen, ymmärrettävä
- Sain selvät ohjeet.
- ilmeinen, kiistaton
- Siinä on selvä ero.
- helposti nähtävä, havaittava tai erottuva
- sellainen, joka ei ole alkoholin vaikutuksen alaisena, joka on selvin päin
- ratkennut, selvinnyt, selkiytynyt; ymmärretty
- Onko asia nyt selvä?
- IPA: /ˈselʋæ/, [ˈse̞lʋæ]
- tavutus: sel‧vä
Asioiden epäselvyyden puuttumisesta kielenhuollollinen suositus on sana selvä sanan selkeä sijasta. Sen paremmuutta sanavalintana tähdentää se, että siitä on mahdollista muodostaa vastakohta epäselvä sekä erilaisia korostusmuotoja kuten ilmiselvä, itsestäänselvä ja päivänselvä, joita sanasta selkeä ei pysty vastaavasti muodostamaan.
- raitis
- selkeä
- selkiintyä
- selkiytyä
- selventäminen
- selvin päin
- selvitä
- selviäminen
- selvinneenä
- selvinnyt
selvä
- ilmaisee suostumusta tai ymmärtämistä
- Selvä! Tehdään niin.
1. interjektio, joka ilmaisee suostumusta tai ymmärtämistä
|
- Selvä kuin pläkki
- ottaa selvää
- tehdä selvää
- (arkikieltä) tuhota, tehdä selvää jälkeä
- (arkikieltä) tappaa
- saada selville
- keksiä, selvittää
- selvä Kielitoimiston sanakirjassa