soida – Wikisanakirja

soida (62) (taivutus[luo])

1. tuottaa ääntä värähtelemällä, kilistä; kuulua (musiikista, soittimesta)

   Koulun kello soi välitunnin merkiksi.

   Viulun kielet soivat kymmeniä sekunteja senkin jälkeen, kun soittaja oli lakannut soittamasta.

   Puhelin soi kuudelta aamulla.

   Kenelle kellot soivat.

   Musiikki alkoi soida yhä kovemmin.

2. (korvasta) aistia olematonta ääntä voimakkaan melun jälkeen

   Kuului kauhea pamaus, ja korvat alkoivat soida.

3. (linnusta) äännellä soitimella

   ”rastas ja metso täälläkin soi” (Nälkämaan laulu, sanoittanut Ilmari Kianto 1911)