suorakaide – Wikisanakirja
- (geometria) nelikulmainen kuvio, jonka kulmat ovat suoria (90-asteisia)
- (geometria) suorakulmio, jonka kaikki sivut eivät ole yhtä pitkiä
- IPA: /ˈsuo̯rɑˌkɑi̯deˣ/
- tavutus: suo‧ra‧kai‧de
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | suorakaide | suorakaiteet |
genetiivi | suorakaiteen | suorakaiteiden suorakaiteitten |
partitiivi | suorakaidetta | suorakaiteita |
akkusatiivi | suorakaide; suorakaiteen |
suorakaiteet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | suorakaiteessa | suorakaiteissa |
elatiivi | suorakaiteesta | suorakaiteista |
illatiivi | suorakaiteeseen | suorakaiteisiin suorakaiteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | suorakaiteella | suorakaiteilla |
ablatiivi | suorakaiteelta | suorakaiteilta |
allatiivi | suorakaiteelle | suorakaiteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | suorakaiteena | suorakaiteina |
translatiivi | suorakaiteeksi | suorakaiteiksi |
abessiivi | suorakaiteetta | suorakaiteitta |
instruktiivi | – | suorakaitein |
komitatiivi | – | suorakaiteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | suorakaitee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
suorakaidet- |
- Sanaa käytetään joskus kuvaamaan suorakulmiota, joka ei ole neliö, mutta sitä käytetään myös suorakulmion synonyyminä.
1. nelikulmainen kuvio, jonka kulmat ovat suoria (90-asteisia)
|
|
- suorakaide Kielitoimiston sanakirjassa