terva – Wikisanakirja
terva (9)
- orgaanisen aineksen kuivatislauksessa muodostunutta tummaa, paksua ja tahmeaa öljyä
- IPA: /ˈt̪erʋɑ/
- tavutus: ter‧va
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | terva | – |
| genetiivi | tervan | – |
| partitiivi | tervaa | – |
| akkusatiivi | terva; tervan |
– |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tervassa | – |
| elatiivi | tervasta | – |
| illatiivi | tervaan | – |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tervalla | – |
| ablatiivi | tervalta | – |
| allatiivi | tervalle | – |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tervana | – |
| translatiivi | tervaksi | – |
| abessiivi | tervatta | – |
| instruktiivi | – | – |
| komitatiivi | – | tervoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | terva- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- |
balttilainen laina[1]
- tervainen
- tervas, tervaspuu
- substantiivit: tervaaminen, tervaus
- verbit: tervaantua, tervata
hautaterva, havupuuterva, kivihiiliterva, koivuterva, lehtipuuterva, puuterva, tervahauta, tervahovi, tervahuopa, tervahöyry, tervakaupunki, tervakeuhko, tervaleppä, tervaliha, tervamiilu, tervanahturi, tervankusi, tervanpoltto, tervanräkäri, tervapahvi, tervapaperi, tervapastilli, tervapata, tervaporvari, tervapääsky, tervaroso, tervasoihtu, tervatynnyri, tervavene, tuhiterva
- olla kuin / liikkua kuin täi tervassa – olla jumissa, liikkua hyvin hitaasti tai vaivalloisesti
- olla tervanjuontia — olla vastenmielistä tehdä
- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).