fi.wiktionary.org

ura – Wikisanakirja

Katso myös: ură

ura (10)[1]

  1. esineen raahaamisesta tai kulkemisesta syntynyt jälki maassa; myös ennalta merkitty kulkureitti
  2. elämän kuluessa kertyneet työtehtävät, työura
  3. vinyyliseen äänilevyyn kaiverrettu jälki, jonka muodon vaihteluihin äänisignaali on tallennettu
  4. (matematiikka) kuvio, jonka jokainen piste täyttää tietyn ehdon
    Pallo on niiden pisteiden ura, joiden etäisyys määräpisteestä on tietty vakio.
  • IPA: /ˈurɑ/
  • tavutus: u‧ra
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ura urat
genetiivi uran urien
(urain)
partitiivi uraa uria
akkusatiivi ura;
uran		 urat
sisäpaikallissijat
inessiivi urassa urissa
elatiivi urasta urista
illatiivi uraan uriin
ulkopaikallissijat
adessiivi uralla urilla
ablatiivi uralta urilta
allatiivi uralle urille
muut sijamuodot
essiivi urana urina
translatiivi uraksi uriksi
abessiivi uratta uritta
instruktiivi – urin
komitatiivi – urine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ura-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo		 -

3. vinyyliseen äänilevyyn kaiverrettu jälki

ajoura, ammattiura, elämänura, kasvu-ura, kavioura, kierreura, kirjailijanura, kulku-ura, kulumisura, latu-ura, papinura, pappisura, ristiura, ruuviura, sooloura, sotilasura, taiteilijanura, teatteriura, tutkijanura, työura, upseerinura, urahöylä, urakehitys, urakierto, uranauha, uranvalinta, urapaikkaus, uraputki, uraruuvi, urasuunnittelu, veriura, virkaura

  • (jostakin) ura urkenee
  • ura Kielitoimiston sanakirjassa
  • ura Tieteen termipankissa
  • Artikkeli 643 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

úra f.

  1. tunti
yksikkö kaksikko monikko
nominatiiviúraúriúre
genetiiviúreúrúr
datiiviúriúramaúram
akkusatiiviúroúriúre
lokatiiviúriúrahúrah
instrumentaaliúroúramaúrami
  • úra Slovar slovenskega knjižnega jezika² via Fran
  1. ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10