251-252 (Tietosanakirja / 11. Täydennysosa)

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

251

Elster—Eläiuteiikesytys

252

saavutti enemmistön. Uusi valtiosääntö ei
tyydyttänytkään väestöä eikä edistänyt
sovinnollisemman mielialan valtaanpääsemistä. Jo
main. v. olivat maapäivien ja keisarillisen
hallituksen välit niin kireät, että keisari
uhkasi lakkauttaa valtiosäännön ja yhdistää
E.-L:n Preussiin. Kun 1913 huhuiltiin, että
hallitus päästäksensä käsiksi ranskalaismielisiin,
aikoi saattaa voimaan jonkinlaisia
poikkeuslakeja, panivat maapäiväin molemmat kamarit,
myöskin ensimäinen, jossa suuri osa jäseniä oli
keisarin nimittämiä, vastalauseen hallituksen
politiikkaa vastaan. Marrask. 1913 sai erään
nuoren upseerin loukkaava esiintyminen pienessä
Zabernin kaupungissa aikaan selkkauksen
sotaväen ja siviiliväestön välillä. Tapaus herätti
suurta suuttumusta sekä E.-L:ssa että koko
Saksassa ja antoi aihetta hyökkäyksiin hallitusta
vastaan Saksan valtiopäivilläkin. Tammik. 1914
kreivi Wedel erosi käskynhaltijan toimesta ja
hänen sijallensa tuli toukok. sam. v. entinen
Preussin sisäasiainministeri Dallwitz. —
Suurvaltain sodan puhjettua elok. 1914 ranskalaiset
kenraali d’Amaden johdolla ensin voitollisesti
etenivät Elsassissa valloittaen m. m. Altkirchin
ja Miihlhausenin ja ranskalaisten ylipäällikkö
Joffre antoi julistuksen Elsassin jälleen
yhdistämisestä Ranskaan. Mutta saksalaiset
valloittivat Demlingin johdolla pian takaisin
Miihlhausenin. Kenraali Paun johdolla ranskalaiset
tekivät pian uuden hyökkäyksen ja valtasivat
eteläisen osan Reinin lakeutta Colmarin tienoille
asti, mutta jo ennen elokuun loppua heidän täytyi
peräytyä Vogesien soliin ja eteläisimpään osaan
Yli-EIsassia. Sodan aikana kirjoitettiin ja
kiisteltiin paljon E.-L:n kysymyksestä. Saksan
hallitus julisti, ettei se millään ehdolla aikonut
luovuttaa E.-L:ia Ranskalle, mutta marrask. 1918
tehdyn aseleposopimuksen mukaan saksalaisten
täytyi poistua E.-L:sta, jonka liittoutuneet
joukot miehittivät. Versailles’n rauhassa kesäk.
1919 E.-L. palautettiin Ranskalle. J. F.

Elster, Johann Philipp Ludwig
Julius, kuoli 1920.

Elster, Kristian Mandrup (1841-81),
norj. kirjailija, esiintyi ensi kerran 1863, jolloin
hänen draamansa ,,Eystein Meyla" esitettiin
Kristiaaniassa. Kritiikki (Henrik Ibsen) leimasi
näytelmän kuitenkin epäkypsäksi. Ensimäisen
taiteellisen voittonsa E. saavutti 1877
julkaisemallaan novellilla ,,Solskyer". Siinä ilmenee
päämäärästään tietoinen ja kypsä taiteilijakyky,
jonka voimana ovat sekä rikas tunnelma että
hienot sielunerittelyt. Romaani ,,Tora Trondal"
(1879) saavutti yleisen hyväksymisen kritiikin
puolelta ja kun kirjailija kuoli juuri saatuaan
valmiiksi viimeisen teoksensa „Farlige folk" (1881),
oltiin yhtä mieltä siitä, että Norja hänessä oli
kadottanut huomattavan kirjailijan. [Jaeger,
„Norsk literaturhistorien III; Rudolf Schmidt,
„Buster og masker"; G. Brandes, „Essays";
Hjalmar Christensen, „Nordiske kunstnere".]

R. F.

♦Elster, Ludwig, erosi 1916
kultusministe-riöstä antautuaksensa jälleen yksinomaan
tieteelliseen työhön; toimittaa vista 1915
aikakauskirjaa „Jahrbücher für Nationalökonomie und
Statistik"; julkaisee paraillaan (yhdessä Adolf
Weberin, v. Wieserin ja Welzendorffin kanssa)

„Handwörterbuch der Staatswissenschaften"
teoksen neljättä painosta.

El ving, Rudolf Bernhard (s. 1849),
laki- ja liikemies, vuorineuvos; tuli yliopp. 1867,
nimituomariksi 1875; toimi ensin m. m.
asianajajana Helsingissä. E. otti m. m. osaa
tapaturmavakuutus o.-y. Patrian perustamiseen ja tuli 1889
Tampereen kattohuopatehtaan isännöitsijäksi,
rakennutti 1898 paperitehtaan Voikaalle,
myöhemmin myös selluloosatehtaan. Hänen toimestaan
yhdistettiin 1904 Voikaan, Kymin ja
Kuusankosken tehtaat Kymin o.-y:ksi, jonka johtokunnan
puheenjohtajana toimi 1904-08. E. oli
porva-rissäädyn jäsenenä valtiopäivillä 1885-19
toimien m. m. naisen oikeuksien laajentamiseksi.
Hänen aloitteestaan perustettiin 1882 sanomalehti
„Nya Pressen".

Ëläintenkesytys on ammatti, jota ihmiset
harjoittivat jo esihistoriallisella ajalla, jolloin
koti-eläimemmekin luultavasti kesytettiin. On
otaksuttavaa, että tämä tapahtui ihmisten vielä
ollessa luonnontilassa, sillä vieläkin näkee
luonnonkansojen keskuudessa kaikenlaisia metsän
eläimiä kesytettävän. — Nykyaikana
tarkoitetaankin e:llä viimeisinä vuosis. tavaksi tullutta
petoeläinten kesyttämistä. Tosinhan jo
roomalaiset pyydystivät leijonia, tiikereitä, leopardeja
y. m. suuria petoja eläintaisteluitaan ja
-näytte-lyjään varten, mutta eivät niitä kesyttäneet.
Samoin pitivät keskiajan ruhtinaat häkeissä
elävinä pyydystettyjä petoeläimiä, niitä kuitenkaan
kesyttämättä. Siihen aikaan oli jo kuitenkin
karhunkesyttäjiä, jotka ansaitsivat elatuksensa
vaeltaen ympäri maata ja näytellen temppuja
tekeviä karhuja. Itämailla jo näihin aikoihin,
kuten vieläkin, kesytettiin eräitä isoja petoja,
varsinkin gepardeja (ks. t. II Os.) metsästykseen.
Länsimaissa taas oli tavallista pitää opetettuja
metsästyshaukkoja (ks. Tunturihaukka,
IX Os.).

Kun 18:nnen ja 19:nnen vuosis. vaihteessa
kuljeskelevat eläinnäyttelyt tulivat yleisiksi,
esiintyi niissä myös eläintenkesyttäjiä, jotka
uskalsivat mennä petoeläinten häkkeihin ja panna
ne tekemään temppuja. Tämä ei kuitenkaan
myöskään ollut oikeata kesyttämistä, sillä
eläimet totutettiin kuuliaisuuteen herättämällä niissä
pelkoa ruoskaniskuin y. m. epäinhimillisin keinoin.

Uudenaikainen e., jonka luoja on suuri
eläinystävä Karl Hagenbeck (ks. t. 11 Os.), on
osoittanut, että hyvällä kohtelulla voi saavuttaa
pahimmankin pedon luottamuksen ja
kiintymyksen. — Parhaat tulokset saavutetaan, kun
eläimet pyydystetään mahdollisimman nuorina.
Kesyttäjän on aluksi tarkoin tutkittava
petoeläimen luonnetta sekä mielentiloja, sillä
eläinyksilöt ovat, kuten ihmisetkin, luonteeltaan hyvin
erilaisia ja niiden mielentilat vaihtelevat.
Petoeläimistä kelpaakin ainoastaan osa kesytettäväksi.
Tarkoitukseen valitaan rauhallisimmat ja
lahjakkaimmat yksilöt. Itse kesytyksessä on
toimittava määrätyn suunnitelman mukaan, eikä
tästä saa poiketa. Ensin opetetaan eläin
tottelemaan, jonka jälkeen alkaa varsinainen kasvatus.
Kesytettävää kohdellaan ystävyydellä ja
kärsivällisyydellä, mutta samalla päättävästi.
Tottelemattomuus rangaistaan, mutta kuuliaisuutta
ja taitavuutta palkitaan hyväilyillä ja
makupaloilla.