873-874 (Tietosanakirja / 11. Täydennysosa)

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

874

mistön; juutalaisia on nykyisin vain 11. 10 %.
Sionistisen liikkeen johto 011 alusta pitäen
pyrkinyt rakentamaan hyviä välejä arabialaisten
kanssa tarkasti varoen, ettei näiden oikeuksia
millään tavalla loukata juutalaisten
kansallis-kotia rakennettaessa, ja toivoen, että arabialaiset
tulisivat siinä viihtymään huomatessaan suuren
hyödyn, jonka uusi asiaintila heille tuottaa.
Arabialaisen kansallisuusliikkeen johtomiehet ovat
osoittautuneet myötämielisiksi juutalaisten
pyrkimyksille ja ehdottaneet keskinäistä avunantoa ja
liittoutumista. Tälle kannalle asettuu myös emiiri
Feisul siinä kirjelmässä, jonka hän
Hedzas-dele-gatsionin puolesta maalisk. 1 p:nä 1919 antoi
rauhankongressille Pariisissa. Siinä sanotaan m.
m.: ,,Me työskentelemme yhdessä uudestaan
muodostettavan ja uudelleen elpyvän Itämaan
hyväksi, ja meidän liikkeemme täydentävät
toisiaan". Käytännössä ovat kuitenkin vaikeudet
monet ja suuret. Siitä ovat todistuksena veriset
yhteentörmäykset, joita 1920 ja 1921 sattui
Jerusalemissa ja Jaffassa arabialaisten ja
juutalaisten välillä. [Hans Fischer, „Wirtschaftsgeographie
von Syrien" (1919); Curt Nawratzki, „Das neue
jüdische Palästina" (1919); Arthur Ruppin, „Der
Aufbau des Landes Israel" (1919) ; Davis Trietsch,
„Das neue Palästina" (1920).] Ar. H.

Palisa [-i’-], Johann (s. 1848), itäv.
tähtitieteilijä, Polau observatorin esimies 1872-80,
senjälkeen Wienin observatorin apulainen. P. 011
suorittanut tärkeitä töitä käytännöllisen
tähtitieteen alalla, löytänyt toista sataa uutta
pikkuplaneettaa. Julkaissut useita tähti katalogeja ja M.
Wolff in kera suuren karttateoksen
„Photographische Sternkarten" (sarja I-VIII, 1908-13).

Palladisuolat, 4-arvoisen palladiumin suolat.

Palladosuolat, 2-arvoisen palladiumin suolat.

*Palrnén. 1. Johan Axel P. kuoli
Forssassa 7 p: nä huhtik. 1919. Testamentissaan hän
lahjoitti Tvärminnen eläintieteellisen aseman
maa-alueineen, rakennuksineen, irtaimistoineen,
Helsingin yliopistolle ja arvokkaan eläintieteellisen
kirjastonsa jaettavaksi Helsingin yliopiston
yleisen kirjaston, yliopiston eläintieteellisen laitoksen
ja Tvärminnen eläintieteellisen aseman kesken
sekä määräsi erikoisen lautakunnan näistä
huolehtimaan ja päättämään, miten hänen arvoltaan
ainoalaatuista arkistoaan, joka käsittää tietoja
Suomen linnustosta ja muusta
luurankoiseläimis-t.östä, olisi edelleen hoidettava. K. J. V.

2. E r n s t G u s t a v P. Uudempia
julkaisuja: „1869 vuoden kirkkolain vanhemmista
esitöistä" (Suomen kirkkohist. seuran vuosikirja IV
1905) ; „Till hundraårsminnet af Johan Philip
Palmén, Lefnadsteckning" (I II, 1915-17);
„Valta-istuinpuheet valtiopäivillä 1863-64" (Hist. arkisto
XXVI, 1916). Oli Alfred Kordelinin yleisen
edistys- ja sivistysrahaston hallituksen
puheenjohtajana v:sta 1919; luopui
pankkivaltuusmiestoimes-taan 1918. P:n täyttäessä 70 vuotta 1919 julkaistiin
päivän kunniaksi kaksi laajahkoa
muistojulkaisua, toinen „tutkijatovereilta ja oppilailta",
toinen Historiallisen aikakauskirjan puolesta. P.
oli kuitenkin silloin jo sairastunut ja muutamia
päiviä senjälkeen, 3 p. jouluk., kuolema päätti
hänen toimeliaan elämänsä. K. G.

Palmgren, Alvar (s. 1880), kasvitieteilijä,
yliopp. 1898, fil. kand. 1906, fil. Iis. 1914,
kasvitieteen dosenttina v:sta 1916, Teknillisessä kor-

keakoulussa kasvitieteen opettajana v:sta 1916.
Kasvimaantieteinjänä P. 011 tutkinut etenkin
Ahvenanmaan kasvillisuutta ja kasvistoa:
„Hippo-phaës rhamnoides auf Åland" (1912), „Studier
öfver löfängsområdena (iå Åland" I, II ja III
(1915, 1917). Julkaissut myös floristisia
tutkimuk-! sia etenkin keltano- ja voikukkalajien
esiintymisestä Suomessa, varsinkin Ahvenanmaalla.

Palmqvist [-kvist], Väinö Gustaf (s.
1882), suom. arkkitehti, toiminut opettajana
ylemmässä taideteollisuuskoulussa 1908-11.
Pääasiallisesti yhdessä arkkitehti Einar Sjöströmin
kanssa rakennuttanut eräitä suurehkoja
rakennuksia Helsinkiin, „Ostrobotnian" (1911),
Lackma-nin (1912) ja O.-y. Aatran (1912), yksin (v:n 1918
jälkeen) O.-y. Bögelundin, O.-y. Kaapelitehtaan,
O.-y. Tilgmannin liiketalot, Pohjoismaiden
yhdyspankin uutisrakennuksen sekä tehdas- y. m.
rakennuksia m. m. Mänttään, Kankaisiin,
Jyväskylään, Leppäkoskelle, Jämsänkoskelle sekä
Tallinnaan suuren pasaasi- ja hotellirakennuksen.
Saavuttanut useissa kansainvälisissä kilpailuissa
piirustuksillaan palkinnolta. Laatinut
tunnustusta saaneita reklaamikuvia. Taiteili jaseuran
sihteeri 1913-18. arkkitehtiklubin puheenjohtaja
1917-19.

Palmstierna [-särna], Erik Ku le (s. 1877),
ruots. politikko, tuli 1897 meriupseeriksi, mutta
erosi 1906 vakinaisesta palveluksesta
antautuak-sensa yhteiskunnalliselle toimialalle. V. 1906 P.
tuli yhdistyksen „Centralförbundet för socialt
arbete" sihteeriksi ja 1908 hänen aloitteestaan
perustetun Ruotsin kaupunkiliiton sihteeriksi. V.
1908 hänet valittiin toiseen kamariin, missä ensin
liittyi vapaamieliseen kokoomuspuolueeseen, mutta
siirtyi 1910 sosiaalidemokraattiseen puolueeseen,
kuuluen siitä lähtien tämän puolueen
luottamus-I miehiin. P. on valtiopäivillä tehnyt useita
esitys-ehdotuksia, m. m. esitysehdotuksen Ruotsin
julistamisesta pysyväisesti puolueettomaksi. Lokak.

1917 - maalisk. 1920 P. oli meriministerinä Edénin
ministeristössä vaikuttaen m. m. tehokkaasti ruots.
sotalaivojen ja sotaväen lähettämiseen Suomen
vapaussodan aikana, helmik. 1918, Ahvenanmaalle
muka humanitaarisessa tarkoituksessa.
Maalisk. - lokak. 1920 hän oli ulkoasiainministerinä
Brantingin sosialistisessa ministeristössä, toimien
innokkaasti Ahven anmaan riistämiseksi
Suomelta; tuli sen jälkeen Ruotsin lähettilääksi
Lontooseen.

^Paloheimo, Hjalmar Gabriel, oli 1917
jäsenenä siinä deputatsionissa, joka lähetettiin
Skandinaavian maihin hankkimaan Suomen
itsenäisyyden tunnustusta; oli vapaussodan jälkeen

1918 elintarvetoimituskunnan päällikkönä. Kuoli
1919.

Palomaa, Matti Herman (s. 1871), suom.
kemisti, yliopp. 1891, fil. kand. 1895, fil. Iis. 1910.
Jatkettuaan kem. opintojaan Saksassa ja
toimittuaan yliopiston kemiallisen laborat.orin
assistenttina ja hydrografis-biologisen toimiston kemistinä
nimitettiin P. kemian apulaiseksi Helsingin
yliopistoon 1910; kutsuttiin Turun suom.
yliopistoon kemian professoriksi 1921. P. on julkaissut
etupäässä orgaanisia, eetterimäisiä yhdistyksiä ja
reaktsioninopeutta koskevia tutkimuksia, joista
mainittakoon useampiosainen sarja „Studien über
den Effekt der Substitution einer Methylengruppe
durch zweiwertige Atome und Atomgruppen"