Kevätaurinko muuttaa aivojemme toimintaa: mielihyvä lisääntyy, toisten ihmisten seura houkuttelee

Keväinen auringonvalo lisää useimpien ihmisten hyvinvointia ja onnellisuutta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Timo Partonen kertoo, miksi.

1. Vireys paranee

Vireystaso nousee heti, kun astumme sisältä hämärästä ulos aurinkoon. Valo kulkee silmien kautta näköhermoja pitkin aivoihimme ja ärsyttää talamus-nimisen aivoalueen hermosoluja. Elimistö tottuu jonkin ajan kuluttua lisääntyneeseen valon määrään. Siksi juuri alkukevään aurinkoiset päivät pimeän talven jälkeen tuntuvat niin virkistäviltä.

2. Sisäinen kello pysyy ajassa

Jos aurinkoisia päiviä on useita peräkkäin, sisäinen kellomme alkaa toimia paremmin. Silloin vuorokausirytmi pysyy talvea helpommin säännöllisenä, toimintatarmo lisääntyy ja monia talvisin vaivaava makeanhimokin vähenee. Nämä vaikutukset syntyvät siitä, että valo kulkee aivoissa hypotalamuksen hermosoluihin. Toisaalta iltojen lisääntyvä valo saattaa toisilla myös viivästyttää nukahtamista ja uni jää liian lyhyeksi.

3. Toisten seura kiinnostaa

Mieliala kohenee ja sosiaalinen aktiivisuus lisääntyy, kun hermovälittäjäaine serotoniinin tuotanto valon myötä voimistuu. Serotoniinia tarvitaan välittäjänä niillä aivoalueilla, jotka säätelevät mielialaa. Ihmiset ovat kiinnostuneempia toisistaan kuin talvella ja on taas mukavampaa olla muiden kanssa tekemisissä.

4. Mielihyvää koetaan enemmän

Mielihyvän kokemukset lisääntyvät, sillä hermovälittäjäaine dopamiinin tuotanto kasvaa auringonpaisteen myötä. Dopamiini on kemiallinen viestinviejä sellaisilla aivoalueilla ja niissä hermoratayhteyksissä, jotka liittyvät mielihyvän kokemiseen.

5. Uni pysyy tiiviinä pakettina

Uni–valverytmi paranee, koska valo estää yöhormoni melatoniinin eritystä käpyrauhasesta. Pimeään aikaan erittyvän melatoniinin tuotanto tiivistyy keväällä ja kesällä talvea lyhyemmälle aikavälille. Se on hyödyllistä nukkumisen kannalta, koska uni pysyy silloin tiiviimpänä pakettina.

Valo voi myös masentaa

Keväinen valon lisääntyminen saattaa toisaalta laskea mielialaa entisestään niillä, joilla on jo jonkin aikaa ollut masennusoireita.

Masentuneen ihmisen hermosolut eivät saa serotoniinia normaalilla tavalla käyttöönsä, eikä kemiallinen viestinsiirto voimistu valon vaikutuksesta samaan tapaan kuin muilla. Lisäksi ihmiset usein vertaavat itseään toisiin ihmisiin. Kun ympärillä muut näyttävät entistä iloisemmilta, oma synkkä olotila korostuu.